Mainos
Mainos

Miten syntyi Suomen paras levykansi? Suomi-rockin kiihkeän nuoruuden kuvat laajassa näyttelyssä: "Kai tässä voi sanoa, että se on ikoninen kuva"

Suomalaisen rockin kiihkeät kasvun vuodet ovat nyt komeasti esillä valokuvanäyttelyssä Helsingin Vuotalossa. Risto Vuorimies kuvasi erityisesti Love Recordsin nousevia tähtiä levy-yhtiön loiston vuosina 1973-76.

Helmiä ovat muiden muassa Rauli Badding Somerjoen upeat baarikuvat sekä Hurriganes-yhtyeen ensimmäisten levyjen ikoniset kannet.

– Kuvasin aina luonnonvalossa. Ei minulle oltu edes opetettu salaman tai keinovalojen käyttöä. Hyvä niin, tiellä ne olisivat olleet, valokuvaaja ja muusikko Risto Vuorimies muistelee.

Cadillacin kattovalo riitti

Lokakuun puolivälin ilta vuonna 1974. Valkoinen Cadillac pysähtyy kadun laitaan Helsingin Ruskeasuolle. Kolme tiukkailmeistä rockmuusikkoa istuu amerikanraudan takapenkillä sivuikkunasta tuijottaen.

– Pimeää oli. Irrotin auton kattovalon kuvun ja sieltä tulivat ne tarvittavat luxit. Pyysin jätkiä istumaan aivan liikkumatta paikoillaan, koska valotusaika oli pitkä.

Loppu on historiaa. Takapenkillä istuivat Remu Aaltonen, Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen, joka omisti auton. Syntyi Hurriganes-yhtyeen legendaarisen Roadrunner-albumin yhtä legendaarinen kansi.

Se on palkittu Suomen parhaana levynkantena.

Matkittu Aku Ankkaa myöten

Monet muutkin bändit ovat istuneet samanlaisessa asetelmassa. Kantta on imitoitu Aku Ankka -lehteä myöten. Taskukirjan kannessa auton takapenkillä istuvat Aku ja Rokkikukot.

– Kai tässä voi sanoa, että se on ikoninen kuva, vaatimaton ja ystävällinen Vuorimies myöntää.

Risto Vuorimiehen ura merkittävänä Suomi-rockin kuvaajana oli lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi. Hän opiskeli Tukholmassa 1970-luvun alussa dokumentti- ja reportaasi-kuvausta  ja aloitti Suomessa 1973.

Nopeasti hänestä tuli tuolloin merkittävimmän rock-yhtiön Love Recordsin hovikuvaaja levypomo Atte Blomin suojissa.

– Tuskin tyylini olisi kelvannut muille levy-yhtiölle. Parempi näin. Loven linjaus oli aina se, että liian hienoa ja kaunista ei tehdä.

Viatonta aikaa, keikoilla syötiin marttojen pullaa

Keväällä 70 vuotta täyttänyt Vuorimies on pystyttänyt Helsingin Vuotaloon upean näyttelyn.

Seinillä komeilevat muiden muassa 70-luvun radikaali lehmipoika Mikko Alatalo, Pave Maijanen, Dave Lindholm, Tasavallan Presidentti ja juuri tänä syksynä paluun tekevä Wigwam.

Wigwamista on esillä laaja kuvasarja, samoin Hurriganesia Vuorimies kuvasi useamman vuoden. Ganesin Rock´n Roll All Night Long-esikoislevy sekä Roadrunnerin jälkeinen kolmosalbumi Crazy days ovat Vuorimiehen taidetta.

– Tietyllä tavalla se oli viatonta aikaa. Olin keikkamatkoilla mukana, takahuoneissa syötiin usein paikallisten marttojen leipomaa pullaa ja juotiin limsaa. Kaikki vasta rakensivat omaa uraansa eikä kukaan kulkenut nokka pystyssä.

"Enpä olisi uskonut, että kuvat jäävät eloon"

Vuorimies lopetti valokuvauksen jo 1970-luvun lopussa. Hän taisi rumpujen ja lyömäsoittimien soiton ja ihastui, suorastaan hurahti kuubalaiseen musiikkiin.

Hän on asunut pitkiä aikoja Kuubassa ja hänestä tuli Papa Montero. Tällä nimellä hän pyöritti vuosikausia kuubalaisen musiikin ohjelmaa Radio Cityssä.

Mutta mielellään Vuorimies palaa kuva-arkistojensa ääreen.

– Enpä 1970-luvulla olisi uskonut, että nämä kuvat jäävät elämään. Nyt tuon sukupolven ihmiset katsovat näitä kuvia sillä tunteella, että halleluja, tämä on nuoruuttamme!

Rakkain on Rauli Badding

Selailemme näyttelyssä Vuorimiehen kansitaidetta. Hän nostaa nostaa esiin kaksi erityisen rakasta, molemmat Rauli Baddin Somerjoen levyjä.

Badding istuu baarissa jukeboxin vieressä savuke sormissaan. Kuva on liikuttavan kaunis, kuin Aki Kaurismäen elokuvasta, Baddingin Muotokuva 1-albumin kansi.

– Etsin baarin Helsingin Sörnäisistä, Badding tuli paikalle, istui pöytään kuvauksen ajaksi ja lähti pois.

Toinen levy on Sydän lämpöä täys. Siinä Badding hymyilee rannalla kauniissa luonnossa, synnyinseudullaan Somerolla.

– Tapasimme Raulin kotona Helsingissä ja oli tarkoitus lähteä viimeisellä bussilla Somerolle kuvaamaan. No meillä olikin sitten joku pullo korkki auki ja mehän myöhästyimme bussista. Rauli sanoi, että mennään taksilla, Blomin Atte maksaa.

– Taksilla mentiin ja seuraava aamuna sitten hiukan krapulaisina kuvaamaan. Kuvassa Rauli näyttää onnelliselta. Ehkä hän oli tässäkin yksinäinen, mutta hetken onnellinen.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme