Mainos
Mainos

Nais Mason: Toivo

Arvio: Pertti Nyberg

(Gummerus 2012)

Kirja alkaa kuolemalla ja päättyy ajatukseen toivon mahdollisuudesta. Kenialaissyntyinen Nais Mason kertoo monipolvisen elämäntarinansa, jonka keskiössä ovat hänen ja hänen miehensä sairastuminen hi-virukseen ja sittemmin aidsiin. Miehellä ei ole toivoa; hän kuolee muutamassa vuodessa tautiin, johon ei ole juuri lääkkeitä ja josta Keniassa puhutaan 80-luvulla oudon vähän. Mason jää aids-leskeksi kahden pienen lapsen kanssa.

Nais Mason kirjoittaa harvinaisen vetävästi, vaikka aihe onkin raskas. Hän kertoo lapsuudestaan, kenialaisesta yhteiskunnasta, perinteiden kahlitsevuudesta, ihmissuhteiden monimutkaisuudesta ja lopulta myös sairaudesta ja miten yhteiskunta siihen suhtautuu. Koska hiv on narkomaanien ja prostituoitujen tauti, hiv-tartunnan saanut nainen on automaattisesti merkitty nainen. Se, että oma aviomies tartuttaa taudin vaimoonsa, on toissijaista.

Olen itsekin lukenut lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia hivin ja aidsin leviämisestä etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta tällainen tosipohjainen aids-elämänkerta tuntuu paljon aidommalta kuin mikään ulkopuolisen kirjoittama kuvaus tilanteesta.

Miten hiv sitten leviää? Ainakin 80-luvulla tietämys taudista oli vielä vähäinen ja tämä yhdistettynä olemattomaan seksuaalivalistukseen johti Keniassakin huonoon lähtötilanteeseen. Ongelmia tulee lisää, kun yhteiskunta hyväksyy ainakin hiljaisesti monenlaisen seksuaalisen hyväksikäytön: opettajat naivat oppilaitaan tai nainen voi maksaa lahjukset luonnossa. Syrjähypyt ovat yleisiä eikä turvaseksiä tunneta. Prostituutio puolestaan rehottaa, kun kaupungistuminen on luonut valtavat siirtotyöläisten armeijat yksinäisine miehineen.

Myöhemmin tehokkaiden lääkkeiden kalleus on johtanut puolestaan siihen, että samalla kun länsimaissa aids-lukuja on saatu alas, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on vain pahentunut. Kuin pisteenä iin päälle Mason kuvaa kuinka avustusjärjestön johtaja panee puolet ulkomaisista avustuksista omalle tililleen.

Toivoakin on. Nais Mason on itse tästä hyvä esimerkki. Onhan hän kirjaa kirjoittaessaan vielä elossa, vaikka hiv-tartunnasta on jo yli 20 vuotta. Oleellisin kysymys Masonilla on, miksi länsimaiset ihmiset ovat saaneet hiviin ja aidsiin hyvin purevia lääkkeitä, mutta afrikkalaiset eivät ole saaneet (ainakaan siis järkevään hintaan). Onneksi tilanne on nyt muuttumassa.

Toivoa tulee myös valistuksen muodossa, sillä seksuaalivalistusta on nykyisin enemmän ja erilaiset apuorganisaatiot ovat vahvempia kuin Masonin nuoruudessa 80-luvulla. Mason itse toimii nykyisin WHO:n ja Unicefin palveluksessa monipuolisena aids-asiantuntijana. Tämän kirjan tuotto menee Masonin perustamalle naisten aids-järjestölle.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme