Mainos
Mainos

Nämä 5 kirjaa haluaisin antaa sinulle

MTV3 kertoo millaisia kirjoja tunnetut henkilöt antaisivat lahjaksi tärkeälle nuorelle, omalle lapselleen tai tuttavalle, jolle haluavat antaa parastaan.

Kun antaa lahjaksi kirjan, antaa paljon enemmän kuin lahjaesineen - silloin haluaa saajan oivaltavan elämän olennaisia asioita ja saavan uusia ajatuksia. Kirjat ovat monelle parhaita ystäviä, rentouttavia hauskuuttajia ja hienovaraisia opettajia. Ne ovat pyyteettömiä ystäviä, joiden luona voi pysähtyä silloin kun itse haluaa ja viipyä niin kauan kuin hyvältä tuntuu; siksi autiolle saarellekin otetaan mukaan parhaat kirjat.

Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija, joka lukee samalla sohvalla teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Anna Kortelainen on kirjoittanut viitisentoista kirjaa historian eri aloilta, etenkin kuvataiteen, naisten historian ja lääketieteen historian tiimoilta. Debyyttiteos oli Virginie!Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina (2002). Viime vuosina Anna on työssään siirtynyt tietokirjallisuudesta ja asiaproosasta pikkuhiljaa myös fiktiivisen proosan pariin.

-Kirjasuositus on yksi henkilökohtaisimpia ja sydämellisimpiä osviittoja, joita voi toiselle ihmiselle antaa. Samalla se on varsin intiimi asia. Kuten mielimusiikki, myös mielikirjat paljastavat suosittelijansa sielun. Ne näyttävät, millaiselle sanataiteelle, millaisille kerrontatyyleille ja aiheille hän tohtii olla herkkä.

-Olisi hyvä, jos naiset suosittelisivat kirjoja myös miehille ja päinvastoin, ja että näistä suosituksista ottaisimme vaarin. Olisi hyvä, jos miehet lukisivat naisten kirjoittamia kirjoja, kuten naiset lukevat mieskirjailijoiden teoksia. Sen kummemmin sukupuolieroa liioittelematta olisi iloksi ja hyödyksi, että lukisimme toinen toistemme lajityyppejä ennakkoluulottomasti.

-Suositus sisältää ääneenlausumattoman haaveen siitä, että voisi kirjasuosituksella antaa toiselle jotakin niin vaikuttavaa kuin mitä itse sai kyseisen kirjan ääressä kokea. Samalla tuntee haikeaa kateutta, kun tietää, mistä sana-aarteista toinen saa pian häikäistyä.

Thomas Mann: Taikavuori (1924, suom. Kai Kaila)

Oikein hyvän kirjan lukeminen on vetäytymistä lumottuun parantolaan, jossa aika pysähtyy. Mannin Taikavuori vie mennessään omaan maailmaansa aivan kuten päähenkilö Hans Castorpin, joka asettuu ja sopeutuu parantolaelämään, tutustuu sen ansarissa eläviin ihmisiin – ja vuodet vierivät. Romaanissa on omalaatuista huumoria ja arvoituksellisuutta, joka saa toivomaan, ettei koskaan joutuisi palaamaan siviilielämään. Myös romaanin loppu on yksi vaikuttavimpia lukemiani. Se jää kaikumaan lukijaan.

Thomas Bernhard: Hakkuu – muuan mielenkuohu (1984. suom. Tarja Roinila 2007)

Tämänniminen kirja ei voi olla huono. Ei olekaan. Se on mestarillinen. Kielelle itsetietoisesti omistautuvat romaanit voivat olla todella rasittavia, mutta Bernhardin romaanissa ei ole kyse kielikikkailuista. Se on vimmastunut, ääneennaurattavan hauska ja älykäs romaani, jota suosittelisin ystävälleni ainutlaatuisen sekopäisenä ja mieleenpainuvana romaanina. Pilkkakirves tekee sälettä semmoisella sutinalla, että lukijaa hengästyttää. Mielenkuohu, totta tosiaan!

A.S. Byatt: Riivaus (1990, suom. Marja Alopaeus 2008)

Jos haluaisin virkistää dekkareihin laitostunutta ja kyllästynyttä ystävääni, suosittelisin hänelle elvytykseksi Byattin Riivausta. Se imaisee mukaansa sellaisella intensiteetillä, että kirjaan syntyy addiktio. Menneisyyden arvoitusta ratkaisee nykyhetki, jonka henkilöhahmot puhuttelevat sydäntä ja liikuttavat. Lisäksi mukana on ripaus riemastuttavaa satiiria, mutta ennen kaikkea niin kauniisti kuvattua arkaa rakkautta, että piiloromantikkokin voi tunnustaa luontonsa.

Eeva-Kaarina Aronen: Maria Renforsin totuus (2005)

Taidokas ja lämmöllä kirjoitettu historiallinen romaani on ihmisen paras ystävä ja oivallinen maisematie menneisyyteen. Arosen romaani on koskettava ja koukuttava yhtä aikaa. Sympaattinen päähenkilö on jalat maassa oleva nainen, ja silti romaanissa on erikoinen kierre, joka kasvaa maagiseksi. Historiaan saa sukeltaa upeasti kuvaillun työnteon, matkustamisen ja maiseman kautta.

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet (2007)

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan voi tutustua lähtien mistä romaanista vain, mutta mainiosti voi aloittaa vaikkapa Lakanasiivistä. Romaanista, sen henkilöistä ja tapahtumista saa uudenlaiset juuret siihen Suomen historian vaiheeseen, joka herättää niin paljon ristiriitoja ja ristiriitaisia tunteita ‒ jatkosotaan. Sodan vaikutus kansan enemmistöön, siviileihin ja kotirintamaan, herää Lakanasiivissä eloon sävykkäällä ja rikkaalla kielellä. Sitä lukiessa kuulee puhemusiikin korvissaan ja melkein alkaa suu pupattaa mukana. Tällainen loistelias äidinkieli meillä on ja näin siivekkäästi se voi sanataiteessa lentää.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme