Mainos
Mainos

Nuoren tamperelaisperheen hurja vuosi: Kaksi synnytystä, kolme vauvaa – "Ei, tämä ei voi olla mahdollista"

Viime vuoden keväällä tamperelainen Teresa Lehto, 23, lähes vastasyntyneen pojan äiti, istui kylpyhuoneessa raskaustesti kädessään ja mietti: "Ei voi olla totta". 

Testiin oli piirtynyt välittömästi selkeä, punainen viiva. Raskaana. 

Omituinen tunne oli saanut Teresan tekemään raskaustestin. Rajut mielialanvaihtelut olivat palanneet synnytyksen jälkeisen, seesteisen ajanjakson jälkeen. Oireet olivat tulleet nopeasti, sillä esikoinen oli vasta puolitoista kuukautta vanha.

– Palauduin synnytyksestä hyvin nopeasti. Jo muutamassa päivässä oloni oli aivan normaali, minulla ei ollut kipuja eikä mitään vaivoja. Laskeskelin, että olen tullut raskaaksi noin kolmen viikon päästä synnytyksestä. Ja kyllä, ehkäisy oli käytössä, Teresa vastaa jo valmiiksi, naureskellen.

Tiedossa toki oli, että hän on helposti raskaaksi tulevaa sorttia.

Vauhdilla suhteeseen ja vanhemmiksi

Teresa tapasi miehensä Viljami Vuoren, 20, Tampereella kaksi vuotta sitten. He olivat jutelleet netissä ennen tapaamistaan.

– Meidän suhteemme eteni vauhdilla, pian ensitapaamisen jälkeen me muutimme jo yhteen. Kuulimme tästä paljon arvosteluakin ja monet epäilivät, että suhteemme ei voi kestää. Viljami oli kuitenkin ikäisekseen hyvin aikuismainen ja rakastava ja kaikki tuntui tosi oikealta, Teresa kertoo.

Lääkäri: Ovulaatio voi palautua ennen kuukautisia

Raskaaksi tulo pian synnytyksen jälkeen ei ole mahdotonta, muttei myöskään yleistä, sanoo synnytys- naistentautiopin dosentti, perinatologian erikoislääkäri Pekka Taipale

Hän ei tunne Lehdon perheen tarinaa, mutta vastaa kysymyksiin yleisellä tasolla.

– Yleensä kuukautiskierto ei palaudu heti normaaliksi eikä ovulaatiota tapahdu yleensä muutamaan kuukauteen. Imettäminenkin vaikuttaa siihen, että raskaaksi tulon mahdollisuus on pienempi. 

Taipaleen mukaan sopiva väli raskauksille on yksilöllistä, mutta eniten huomiota kannattaa kiinnittää äidin voimavaroihin. 

– Millainen on ollut raskaudenaikainen ja synnytyksen jälkeinen vointi, onko äiti kykenevä raskauteen sekä hoitamaan toista vauvaa heti vuoden sisällä, nämä asiat on otettava huomioon. Fyysinen palautuminen on tärkeää, mutta henkinen jopa vieläkin tärkeämpää.

Taipale muistuttaa, ettei imetys kuitenkaan suojaa raskaudelta.

– Imetys ei ole ehkäisykeino. Ovulaatio voi palautua ilman kuukautisiakin, eli raskaana voi olla, vaikka kuukautisia ei olisi vielä tullut. 

Viime vuonna useampi kuin joka kolmas raskaudenkeskeytyksistä tehtiin naisille, joille oli tehty abortti jo aiemmin. Alle 20-vuotiaiden keskeytykset ovat viime vuosina vähentyneet merkittävästi.

Teresan ensimmäinen raskaus sai alkunsa nopeasti yhteen muuton jälkeen. Hän alkoi odottaa kaksosia, mutta tämä raskaus meni kesken viikon 12 jälkeen. 

– Se oli yllätysraskaus, mutta totuimme pian ajatukseen ja innostuimme. Näitä pikkuisia odottaessani kasvoimme mieheni kanssa vanhemmiksi.

Raskaus päättyi surullisesti keskenmenoon. Se oli pariskunnalle todella kova paikka. Surun jälkeen he päättivät antaa uuden raskauden alkaa, kun on alkaakseen.

Pian Luca, nyt kymmenen kuukautta, ilmoitti tulostaan.

– Lucan raskausaika oli todella vaikea. Sain kaikenlaisia raskausvaivoja, lopuksi vielä raskausmyrkytyksen, joten jouduin olemaan paljon osastolla tarkkailussa. Lisäksi pelkäsin keskenmenoa ja kohtukuolemaa todella paljon. Molemmat olimme peloissamme, mutta Viljami oli se, joka piti minutkin järjissäni ja yritti kannustaa, että kaikki menee kyllä hyvin.

Lopulta synnytys päätettiin käynnistää raskausviikolla 37. Maaliskuun alkupuolella syntyi hyvänkokoinen poikavauva, joka sai nimekseen Luca.

– Äitiyden tunne oli aivan mahtava, sitä parempaa ei voi olla. 

Raskaustesti "läpällä" – ultraääni toi sokkiuutisen

Pieni, nuori perhe vietti vauvan ensimmäiset viikot onnensa kukkuloilla. Teresa kertoo olleensa jo parin päivän kuluttua oma itsensä, olo oli rauhallinen ja vahva.

Arki alkoi rullata kuin ennen raskauttakin. Lähipiiri oli onnessaan vauvasta, vaikka aluksi moni oli sitä mieltä, että se olikin tullut nuorenparin suhteeseen turhan nopeasti.

Onnellisuuden alla kytevä, omituinen olo sai tuoreen äidin kuitenkin tekemään raskaustestin, kun vauva oli vasta puolitoista kuukautta. Oikeastaan läpällä, hän sanoo. 

– Hoin itselleni, että se on kyllä negatiivinen. Mutta ei se ollut. Olin vessassa tosi pitkään ja mietin, että ei, tämä ei voi olla mahdollista. Toisen lapsen piti tulla meille vasta parin vuoden päästä. 

Teresa myöntää, että he miettivät raskauden keskeyttämistä todella pitkään. Samaan kannustivat monet läheiset, kun pariskunta lopulta uskaltautui kertomaan asiasta. 

– Luca huusi oikeastaan kaikki yöt, olimme todella väsyneitä. Lopulta ajattelimme, että kyllä kaksi menee siinä missä yksikin. Alku-ultrassa kaikki näytti olevan oikein mallillaan.

Elämä tarjosi pariskunnalle vielä yhden yllätyksen. 12-viikon paikkeilla tehdyssä ultrauksessa näkyikin kaksi sykettä.

– Se oli taas sokki. Aloin itkeä ultran aikana. Olimme ajatelleet, että yksi vielä menee, mutta että kaksi. Loppuraskaus meni vuorotellen ilon ja pelon kanssa. 

Teresan suvun puolella on ollut muitakin monikkoraskauksia. Kaksoset syntyivät joulukuun lopulla sektiolla vauvojen asennon takia. Vauvoilla oli lisäksi reilu kokoero.

"Kohtuni ei tulisi kestämään uutta pikaraskautta"

Viljami-isä on ensimmäiset kuukaudet kotona isyysvapailla, mikä onkin Teresan mielestä välttämätöntä.

– Olen sektion jäljiltä vielä kipeä enkä saa esikoista nostella. Onneksi olemme saaneet apuja niin neuvolan kautta kuin molempien vanhemmilta. Myös ystävien tuki ja apu on ollut korvaamatonta. 

Suhtautuminen tiheisiin raskauksiin on ollut terveydenhuollon puolelta hyvää, joskin ihmettelevää. 

– Minulle on painotettu, että olen tosi helposti raskautuva ihminen, joten ehkäisyn täytyy olla todella varmaa jatkossa. Kohtuni ei tulisi kestämään raskautta tähän perään, vaan väliä täytyy olla vähintään vuosi.

Teresa kertoo hakeutuvansa sterilisaatioon mahdollisimman pian. 

– Meidän ajatus on kuitenkin se, että lapsiluku on nyt täynnä. Rakastan lapsia yli kaiken, mutta itse en halua niitä enää tehdä. 

Pienen ikäeron hyvät puolet

10-kuinen Luca on reipas poika, joka on kova kiipeilemään ja tykkää liikkumisesta. Hän ei vielä kävele, mutta ensiaskeleet eivät ole äidin arvion mukaan kaukana. 

– Koko ajan saa olla katsomassa, ettei hän kolhi itseään. 

Perhe on saanut jo tyttövauvan kotiin, poika on vielä sairaalassa tarkkailussa. Teresa ei malttaisi odottaa sitä, että koko perhe olisi kasassa. 

– Luca tosin reagoi tyttövauvaan todella mustasukkaisesti, joten vähän jännittää, mitä hän tuumaa, kun kuvioihin tulee vielä poikakin.

Vanhemmat ovat onnistuneet kääntämään ajatukset jo siihen, että kolmen lapsen pieni ikäero on loppujen lopuksi kuitenkin hyvä asia, vaikka ensimmäiset vuodet ovatkin varmasti rankkoja.

– Lapsista on seuraa toisilleen, he menevät samaan aikaan päiväkotiin ja kouluun, arjen pyörittäminen on myöhemmin helpompaa. Lähihoitajan opintoni jäivät jossain vaiheessa kesken, nyt lasten myötä olen saanut kipinän suorittaa ne loppuun. Haluan, että itselläni ja perheelläni on varma pohja alla ja työ turvana. 

Kommentoi

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot