Mainos
Mainos

Orlando Figes, Kuiskaajat. Ihmiskohtaloita Stalinin Neuvostoliitossa.

(Siltala) Suomentaneet Vappu Orlov ja Markku Päkkilä

Kuiskaajat on uskomaton mikrohistorian teos: 445 haastateltua ja yli tuhat ihmiskohtaloa. Jokainen meistä on lukenut Neuvostoliiton kulakkivainoista, puhdistuksista ja ylipäätään pelon ilmapiiristä. Kuiskaajassa ääneen pääsevät yksittäiset ihmiset, kuinka juuri heidän pieni perheensä eli todeksi vankileirit, kollektivisoinnin, ilmiannot.

Neuvostohallinnon vaino kosketti varovaisenkin arvion mukaan 25 miljoonaa ihmistä. Stalinin perintönä oli hiljainen ja mukautuvainen väestö. Pelko piti Neuvostoliiton pystyssä, eivät sen rakenteet tai arvot. Mitä yhteiskunnalle tapahtuu, jos sen rohkein, itsenäisesti ajattelevin, yritteliäin ja sivistynein osa yksikertaisesti tapetaan siten, että puolisot niputetaan yhteisvastuuseen ja lapsilta riistetään mahdollisuus kouluttautua?

Ihmiset oppivat kuiskaamaan. Parasta oli oppia olemaan hiljaa. Lapsille piti vain myönnytellä kommunistihallinnon erinomaisuutta. Vankileirituomio odotti, jos oli päiväkirjassaan purkanut omia tuntemuksiaan. Työpaikalla saattoi koneen rikkoutuessa, joutua syytetyksi sabotaasista. Jos kampaaja totesi shampoon loppuneen tavarapulan takia, tie johti vankileirille. Oikeastaan ei tarvittu kuin yhteisasuntolassa naapuri, joka himoitsi juuri sinun huonettasi. Kosto ja kateus olivat nimettömien ilmaintojen käyttövoimaa.

Vallankumous syö lapsensa. Tämä todellistui myös bolsevikkien parissa. Stalin halusi kitkeä ”trotskilaiset”. Veteraanit saatiin tunnustamaan mahdottomia siinä uskossa, että se olisi uhri Neuvostoliiton eteen. Pitkiä vankeusrangaistuksia kärsineet ihmiset saattoivat edelleen uskoa, että kaikki paha tapahtui Stalinin tietämättä ja kommunismin aate oli ainoa tapa elää.

Opin mukaan uusi maailma oli luotavissa vain väkivallan kautta ja vanha oli tuhottava. Perhe piti tuhota, sillä rakastamalla lapsiaan vanhemmat tekivät lapsista itsekkäitä. Ottamalla pois omaisuus ja omat kodit, pakottamalla ihmiset asumaan yhdessä, uskottiin kasvatettavan kansa yhteisölliseksi. Ihanne olisi se, että kaikki olisi alushousuja myöten yhteistä, nukkuminen tapahtuisi makuusaleissa ja ruoanlaittovuorot jaettaisiin ryhmäkunnittain. Lapsia kohdeltiin vertaisina.

Tarkoitus oli rakentaa uusi neuvostoihminen. Yhteiskunnan eliitin muodostivat bolsevikit, joilla oli korkea moraali. Heillä oli oikeus johtaa, sillä he tiesivät mikä oli muille parasta.

Pelon seurauksena stalinismi hiipi ihmisen sieluun. Ihminen alkoi nöyristellä ja myötäillä.

Hrutsevin aikana tuomittiin Stalinin teot ja vankileirejä lakkautettiin. Ihmisiä oli kuitenkin ehtinyt kuolla kuin kärpäsiä, moni menetti terveytensä ja perheensä. Harva selvisi koettelemuksista henkisesti terveenä.

Päivi Lipponen

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme