Mainos
Mainos

Osmo Soininvaara: Vihreä politiikka

Arvio: Pertti Nyberg

(Teos 2012)

Vihreistä ajatuksista kiinnostuneille Osmo Soininvaaran kirja on mainio teos riippumatta siitä, onko miehen näkemyksistä samaa vain eri mieltä. Soininvaara kertoo selkeästi ja perustellen omat näkemyksensä, mutta antaa joskus ymmärryksen sanan vastapuolellekin.

Kirjan alkupuoli on eräänlainen historiankirjoitus koko vihreän liikkeen synnystä ja sen muuttumisesta vakaaksi poliittiseksi puolueeksi. Soininvaara haluaa muistuttaa, että puolueen synnyssä kyse ei missään vaiheessa ollut pelkästään luonnonsuojelusta, vaikka sellaiseksi vihreiden alkutaival on usein leimattu.

Liikkeen alkuunpanijoita olivat mm.feministit, vammaiset sekä moderni kaupunkiliike. Soininvaara haluaa korostaa omaa urbaania taustaansa: Hän oli perustamassa vuoden 1976 kunnallisvaaleihin Helsinki-liikettä, joka oli autoilun vastainen liike.

Autoilu on muutenkin kirjan keskiössä. Autoilu on vihreillekin vaikea asia, kun äänekkäät city-vihreät vastustavat autoilua ja maaseudulla asuvat vihreät ovat asiasta enimmäkseen kohteliaasti hiljaa.

Soininvaara sanoo järjen äänellään, että autoilua pitäisi supistaa kaupungeissa samalla kun kaavoituksessa lopetettaisiin ihmisten hajasijoittaminen pitkin poikin kaupunkipeltoja. Vastaavasti maaseudulla hänen mukaansa autoilu on lähes ainoa mahdollinen ja kustannustehokas tapa liikkua.

Yhtä sulavasti kuin Soininvaara ymmärtää maaseudun autoilua hän ymmärtää jopa ydinvoimaa. Ydinvoimaloiden turvallisuus on hänen mukaansa lisääntynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä, joten niitä ei pitäisi enää vastustaa ainakaan fundamentalistisin perustein.

Ydinvoiman ehdoton vastustus estää Soininvaaran mukaan insinöörivihreiden tulon puolueeseen. Soininvaara ei ryhdy ydinvoiman kannattajaksi, mutta hän ei näe ongelmana, jos ydinvoiman kannattajia tulisi puolueeseen. Soininvaaran mukaan merkittävin syy vastustaa ydinvoimaa pitäisi olla se, että panostamalla ydinvoimaan Suomi samalla kääntää selkäänsä moderneille energiantuotantotavoille ja jää teollisuudessa ja teknologiassaan menneisyyden vangiksi.

Ehkä pahiten fiksun kirjoittajan näkemykset menevät metsään, kun hän arvioi vihreitä suhteessa muihin puolueisiin. Perusnäkemys on se, että kaikki muut puolueet politikoivat ja toimivat jotenkin hämärästi, kun taas vihreistä löytyy kirkas äly ja oikea näkemys. Tätä näkemystään Soininvaara selittää meille tyhmemmille siten, että useilla vihreillä on yliopistotausta - yliopistossa kun on tapana argumentoida asioita ja keskustelujen pohjalta syntynyt paras ajatus voittaa. Muissa puolueissa jonkin ihmisryhmän etu menee hänen mukaansa järkevän ajattelun yläpuolelle.

Soininvaara kirja on pullollaan arkiajattelusta poikkeavia näkemyksiä, jota edes vihreät eivät omassa politiikassaan toteuta. Esimerkiksi energia-asioissa usein ajatellaan, että maalämpö on aina hyvä asia ja hiilellä tuotettu kaukolämpö paha asia. Käytännössä kaukolämpö on lähes ilmaista hukkalämpöä, joten ei ole järkevää vaihtaa kaukolämpöliittymää maalämpöliittymäksi. Hiilidioksidipäästöt vain kasvavat, jos kaukolämmöstä siirrytään maalämpöön - sen sijaan haja-asutusalueella maalämpö on Soininvaaran mukaan mitä järkevin lämmitysmuoto.

Soininvaara kysyy myös omilta vihreiltä kannattajiltaan, että voisiko näkemyksiä joskus muuttaakin. Voisiko vaikka jätteiden lajittelusta luopua ja säästää siten kuljetuksissa, kun vain yksi jäte-erä kuljettaisiin mekaanisesti lajiteltavaksi ja sitten poltettavaksi. Tai miksi VR pakotetaan ajamaan kannattamattomilla reiteillä, joka nostaa lipunhintaa vaikkapa Helsinki-Tampere-reitillä ja siirtää siten ihmisiä kumipyörille.

Kirjan lopulla Soininvaara keskittyy tulevaisuuteen ja hänen sloganinsa tulevaisuuden yhteiskunnasta on "enemmän aikaa, vähemmän roinaa". Tavaraa pitäisi siis tuottaa vähemmän, mutta tuon vähemmän pitäisi olla laadukkaampaa ja kestävämpää ja siten myös kalliimpaa.

Vastaavasti tuottavuuden nousun pitäisi Soininvaaran mukaan näkyä vapaa-ajan lisääntymisenä.

Vihreä politiikka -kirja katsoo kokonaisuudessaan maailmaa hyvin osmosoininvaaramaisesta näkökulmasta - siis kaupungissa asuvan koulutetun hyvin toimeentulevan miehen näkökulmasta. On hienoa tehdä ehdotuksia leppoisemmasta elämästä, jos sen pystyy itselleen suomaan.

Välttämättä vasemmistoliittolaiset tai demarit - eivätkä edes kokoomuslaiset näe kuitenkaan maailmaa samalla tavalla vaikka heille kuinka yritettäisiin argumentoida parasta vaihtoehtoa.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme