Mainos
Mainos

Palkka ja paremmat työolot vievät taas sairaanhoitajia Ruotsiin ja Norjaan – "Suomi ei tarvinnut minua, Ruotsi tarvitsi"

Kätilö Carola Sundbergin työ muuttui totaalisesti, kun Pietarsaaren Malmin sairaalasta lakkautettiin synnytysyksikkö pari vuotta sitten.

– Tuli semmoinen tunne, että kätilöitä ei tarvita Suomessa, että olen aivan hyödytön! Olin todella iloinen, kun Ruotsissa minut otettiin hyvin vastaan ja pääsin heti töihin. Suomi ei tarvinnut minua mutta Ruotsi tarvitsi, katsoo Carola Sundberg.

Nyt hän tekee osa-aikatyötä Pietarsaaren sairaalassa, mutta keikkailee Uumajan sairaalassa lahden toisella puolen monen muun suomalaishoitajan tavoin.

– Synnytysosastolla meitä on kolme suomalaista kätilöä, koko sairaalassa on tietenkin enemmän suomalaishoitajia, kertoo Sundberg.

Suomalaishoitajien keikkatyö Ruotsissa ja Norjassa on lisääntynyt pienten sairaaloiden tehtävien karsimisen myötä. Synnytysten ja leikkaustoiminnan supistuminen on ajanut etenkin rannikon kaksikielisiä hoitajia töihin naapurimaihin, joista rekrytoidaan ahkerasti väkeä hoitajapulaa helpottamaan.

Soten aiheuttama epävarmuus on omiaan innostamaan hoitajia liikkeelle.

– Kyllä se on tämä epävarmuus ylipäätään – meiltäkin on jo loppunut synnytysosasto ja leikkaustoimintaa supistetaan. Vaikka työtehtäviä on, erilaiset vaativat työtehtävät loppuvat ja silloin hakeudutaan näihin vaativiin tehtäviin ulkomaille, kuvailee Pietarsaaren sairaalan Tehy:n pääluottamusmies Kim Yli-Pelkola.

Tehohoitajana Oslossa

Ensimmäisen keikkansa Oslossa on tehnyt myös teho-osaston hoitajana Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa työskentelevä Jari Finnilä.

– Siellä hoitajien arvostus on aivan eri luokkaa kuin meillä. Ja lähtö on helppoa, kun matkat kustannetaan ja asumiset. Palkkaus on tietenkin ihan erilainen verrattuna Suomeen.

Niin, kuinka paljon se on parempi?

– Kyllä peruspalkka on kaksinkertainen, sanoo Finnilä.

Finnilä uskoo, että keikkatöihin innostavat kollegojen kokeilut ja kertomukset.

– Niitä on paljon ja sieltä kuulee paljon myönteistä. Erityisesti meidän kaksikielisten on helppo lähteä. Se vaikutti omaankin lähtöön, kertoo Finnilä.

Toistaiseksi työnantaja, jolla ei ole tarjota riittävän vaativia tehtäviä, on katsonut suopeasti keikkailua ja arvioinut hyötyvänsä osaamisen kasvusta.

– Tuntuu, että se on vähän win win -tilanne. Kuitenkin sitä osaamista tulee Suomeenkin työnantajalle, arvioi apulaisosastonhoitajana työskentelevä Kim Yli-Pelkola.

Toinen jalka Ruotsissa

Carola Sundberg on säilyttänyt vielä osa-aikatyönsä Suomessa, vaikka houkutukset ovat suuret.

– Siellä on parempi palkka ja saa valita, kuinka paljon tekee töitä. Työhönsä voi vaikuttaa hyvin paljon siellä, kätilö vertaa.

Soten venyminen saattaa lisätä liikehdintää ulkomaille, jos omasta työstä ei ole varmuutta.

– Yleinen epävarmuus työpaikoista vaikuttaa lähtöhaluihin varmasti. Mietitään, että säilyykö työpaikat ja mikä on se tulevaisuus… Varmasti enemmän ja enemmän ihmiset katsovat eri vaihtoehtoja, uskoo Jari Finnilä.

Rahan lisäksi henkinen arvostus vaikuttaa lähtöhaluihin.

– Ruotsissa ja Norjassa hoitaja on kullanarvoinen ja se näkyy juuri muun muassa palkkauksessa, sanoo Kim Yli-Pelkola.

Jari Finnilä ihmettelee suomalaista palkkausta.

– Koulutukseen ja työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden työ on alipalkattua, sanoo teho-osastolla työskentelevä Finnilä. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme