Mainos
Mainos

Pauliina Tuomola: Waltari – Suomimetallin pioneerit

(Like)

Liken julkaisema suomirockin outolinnun historiikki markkinoidaan otsakkeella ”25-vuotinen sota mielikuvituksettomuutta vastaan”. Mielikuvituksettomuutta ei bändiltä ole koskaan puuttunut. Ehkä sitä on aikaisemmin yhtyeen taivalta tarkastikin seuranneelta allekirjoittaneelta puuttunut, koska välillä on joutunut ihmettelemään, mitä ihmettä ”Kärtsy” ja kumppanit ovat levyilleen laittaneet.

Kirjan kirjoittanut Pauliina Tuomola tunnustautuu esipuheessaan Waltarin pitkäaikaiseksi faniksi ja onkin hyvä, että kirjoittajana on toiminut henkilö, joka tietää mistä on kyse. Tuomola jättää myös pois kaikenlaisen arvostelun antaen bändin ja lähiverkoston hoitaa heikkojen aikojen selvittämisen. Harmi vaan, ettei kirjaa ole tarkastettu tiheällä kammalla ennen julkaisua.

Vuosilukuvirheet ja ajanjaksoissa heittelehtimiset ovat näissä kirjoissa ihan normaalia, mutta kun ottaa huomioon nykypäivän tiedonkeruun mahdollisuudet, niin tuntuu hölmöltä, että esimerkiksi niinkin ison orkesterin kuin Red Hot Chili Peppersin kohdalla lopullisen läpimurron suonut albumi julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1991 eikä 1989, kuten kirjassa sanotaan ja eiköhän niille, jotka lukevat kirjaa Waltarista ole jo täysin selvää, mistä RHCP on kotoisin, minkälaista musiikkia he soittavat jne. Lukunautintoa parantaisi, kun lukijaa ei pidettäisi ihan uuvattina. Toisaalta, jos joku lukee tämän kirjan parinkymmenen vuoden päästä, voi hyvin olla mahdollista, että lukijalla ei ole tietoa kummastakaan yhtyeestä.

1990-luvulla läpimurtonsa tehnyt bändi sai aikoinaan luovia kohti määränpäätä suhteellisen rauhassa, kun vertaa tämän päivän informaatiotulvaan, jossa jokainen julkinen aivastus ja kännisekoilu on heti netissä luettavissa. Tuomolan kirja avaa lukuisia ovia uusiin juttuihin koskien Waltarin taivalta alusta tähän saakka. Perustamishistoriat, miehistön vaihdokset ja keikkareissut Suomessa ja muualla olivat aikoinaan vain ja ainoastaan lehdistä luettavissa, eikä niissä juurikaan mitään kerrottu. Myöskään viime vuosien meiningeistä ei – niistä tiedonkeruun mahdollisuuksista huolimatta – paljoa ole julkisuuteen kuulunut ja yhtyeen jatkuva Euroopan-suosio olikin mukavaa luettavaa.

Kuvia on mukana paljon, niistä saa aina plussaa. Lähes 400-sivuisen kirjan lopusta löytyy kattava diskografialistaus sekä infopaketti haastatteluista sekä lähteistä, joita kirjaa tehdessä on käytetty.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme