Mainos
Mainos

Poliisi kieltää rikosjutun uhria ja epäiltyä puhumasta yhä useammin: Asianajajat arvostelevat

Poliisi määrää rikoksen uhrin ja epäillyn suun suppuun yhä useammin, selviää Poliisiammattikorkeakoulun tilastoista.

Kun 2000-luvun alkupuolella poliisi määräsi noin 15–20 ilmaisukieltoa vuodessa, viime vuonna kieltoja tuli marraskuun loppuun mennessä yhteensä 100.

Ilmaisukiellolla poliisi määrää, etteivät rikostutkinnan asianosaiset saa kertoa joistakin tutkintaan liittyvistä asioista ulkopuolisille, esimerkiksi medialle.

Poliisihallituksen mukaan kieltoja on lisännyt muun muassa se, että sosiaalisen median vuoksi tutkinnan kannalta haitallinen tieto leviää nopeammin.

Asianajajaliiton mukaan ongelma on, että vaikka laki niin vaatii, poliisi ei ilmaisukielloissaan yksilöi sitä, mistä ei saa puhua.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan ei uskalla puhua yhtään mitään, kun ei tiedä, mistä saa oikeasti puhua ja mistä ei, sanoo asianajaja Antti Pulkkinen. Hän on ollut laatimassa Asianajajaliiton lausuntoa ilmaisukiellosta.

Julkisuus voi tuomita syyttömän

Puhumisoikeutta tarvittaisiin Pulkkisen mukaan esimerkiksi silloin, kun isoja oikeusjuttuja ruoditaan mediassa vuosikaupalla.

Poliisi saa kertoa esitutkinnan aikana oman näkemyksensä rikosepäillyn syyllisyydestä medialle, mutta epäillyllä ei ole mahdollisuutta puolustautua julkisuudessa. Ongelma korostuu, jos tuomioistuin toteaa epäillyn myöhemmin syyttömäksi.

Poliisihallituksen mukaan kiellot yksilöidään.

– Se yksilöidään siltä osin, mitä ei saa kertoa, sanoo poliisitarkastaja Arto Hankilanoja Poliisihallituksesta.

Poliisi: Oikeusturva ei vaarassa

Ilmaisukielto voi Asianajajaliiton mukaan vaarantaa myös oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden. Kieltoja on liiton mukaan käytetty lainvastaisesti kieltämällä esimerkiksi avustajien välinen yhteydenpito.

Hankilanoja kuitenkin vakuuttaa, ettei ilmaisukielto vaikuta epäillyn oikeusturvaan.

– Hän voi puolustautua rikosprosessissa parhaalla mahdollisella tavalla, eihän tämä sitä rajoita. Rajoitetaan vain ulospäin kertominen.

Ilmaisukiellon tarkoituksena on varmistaa, että rikoksen selvittäminen ei vaikeudu tai tutkinnan asianosaisille aiheudu haittaa. Ilmaisukielto koskee vain tietoja, jotka asianosaiset ovat saaneet tutkinnan aikana.

Sen, mitä on tiennyt ennen tukintaa, saa Hankilanojan mukaan kertoa myös julkisuuteen.

Asianajaja Pulkkisen mukaan asianajajat eivät uskalla kuitenkaan ottaa riskiä, koska ilmaisukiellon rikkominen on rangaistava rikos. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme