Mainos
Mainos

Raisa Cacciatore: Oikea tieto seksuaalisuudesta ei pilaa lasten viattomuutta: "Jos pimppi tai pippeli hävettävät, lapsi ei opi olemaan tyytyväinen kehoonsa"

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Raisa Cacciatore on tutkinut ja levittänyt tietoa lasten ja nuorten seksuaalisuudesta sekä vanhemmuudesta jo 30 vuotta.

– Kaikissa kielissä ei ole edes vieläkään sopivaa nimeä pikku tytön sukuelimelle eli pimpille. Myös lääkärissäkin aikuisen sukupuolielintä kutsutaan vain alapääksi. Meistä kaikista olisi outoa, jos lääkäri korvaa tutkiessaan kutsuisi sanoisi sitä sivupääksi. Jos poika venyttelee ja leikkii pippelin kanssa, kukaan ei sano mitään, mutta jos tyttö tutkii pimppiään, niin monet ovat huolestuneita siitä. Meillä ei olla vielä seksuaalisesti tasa-arvoisia, Cacciatore sanoo.

Cacciatoren uraauurtava työ huomioitiin Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnolla aiemmin tässä kuussa. Cacciatore on lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri, nuorisolääkäri, tietokirjailija, ja luennoitsija.

–  Nuorten kohdalla seksuaalikasvatus on edistynyt sen jälkeen, kun terveystieto tuli takaisin kouluihin 2000-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen abortit ja nuorten sukupuolitaudit ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Lamavuosina 90-luvulla perhekasvatus poistettiin kouluista ja kouluterveydenhoitajia vähennettiin – tämän seurauksena nuorten tekemät abortit lisääntyivät puolella, Cacciatore toteaa.

Cacciatorella on parhaillaan tekeillä väitöskirja pienten lasten seksuaalikasvatuksesta, koska siihen liittyy yhä hämmästyttäviä myyttejä ja uskomuksia.

– Oikea ikäkausitieto ei pilaa lapsen viattomuutta. Ne, jotka puhuvat näin, ajattelevat silloin aikuisseksuaalisuutta, mikä ei kuulu pienelle lapselle. Lapsi tarvitsee tietoa omasta kehostaan, tunteistaan ja miten itseään voi puolustaa.

Näin Cacciatore kirjoittaa blogissaan Pimppikö häpeä?

Tyttölapsi kumartuu tutkimaan, miltä hänen pimppinsä näyttää. Aikuinen tuhahtaa: "Anna olla rauhassa!" Tyttönen hämmentyy, säikahtää ja nolostuu. Jos pimppi, pippeli ja peppu ovat häpeän ja nolouden asioita, lapset eivät ikinä opi olemaan tyytyväisiä kehoonsa tai edes kertomaan ahdistelusta.

Cacciatoren kiinnostus lasten ja nuorten seksuaalikasvatuksen tutkimiseen heräsi jo opiskeluaikoina, mutta tiedonnälkä kumpuaa lapsuudesta.

Isänsä kanssa kasvaneelle teini-ikäiselle Raisalle tieto kuukautisista oli järisyttävä.

– Tuttava täti kertoi minulle kuukautisista ja menin siitä ihmeissäni kertomaan luokkakaverille ja kysyin, oletko sinä kuullut tästä. Hän totesi vain, että totta kai, eikö sinun äiti ole kertonut aikaisemmin. Siihen totesin, että ei minulla ole äitiä.

Myyttejä ja uskomuksia

Väestoliitto teki laajan kyselytutkimuksen alle kouluikäisten seksuaalikasvatuksesta vuonna 2013 päivähoidon ammattilaisille ja 2014 pienten lasten vanhemmille.

– Suomessa on valtava tarve koulutuksesta, materiaalista ja malleista. Vanhemmilla tai päivähoidon ammattilaisilla ei ole käsitystä siitä, mitä on pienen lapsen seksuaalisuus ja miten sitä voi tukea. Kasvatusta tehdään, mutta siitä ei puhuta ja se voi siis olla meillä ihan mitä sattuu ilman suunnitelmia ja ilman koulutusta, ihmettelee Cacciatore.

Pienen lapsen seksuaalisuus on vai uteliaisuutta ja oppimista, ilman aikuisseksuaalisuuden mielikuvia.

– Lapset tutkivat omaa kehoaan ilman estoja, mutta se on lapsentasoista nautinnollista läheisyyttä ja itsestä nauttimista. Lapsilla on paljon itsensä koskettelua, pusuhippoja ja pussauskavereita, mutta nämä ovat vain lapsen tapoja, jotka tuntuvat hyviltä – ilman sen kummempia tavoitteita. Koskettelulla voi rauhoittaa tai viihdyttää itseään, mutta lopulta lapset oppivat salaaman sen, Cacciatore kertoo.

Kyselytutkimus paljasti kolme vaikeaa asiaa, mistä vanhemmat ja ammattilaiset eivät osanneet puhua.

1) Miten puhua lisääntymisestä eli vauvojen saamisesta?

2) Miten puhua vaarallisista aikuisista tai turvataidoista?

3) Miten suhtautua lapsen itsehyväilyyn tai masturbaatioon?

Kehotunnekasvatusvinkit

Cacciatore toteaa, että haikarat eivät enää tuo vauvoja eikä niitä löydetä eikä osteta kaupasta vaan on olemassa miehen ja naisen siemen. Hänen sanojensa mukaan isän siemen pannaan äidin mahaan, missä on äidin siemen ja niistä yhdessä alkaa kasvaa vauva.

– Jossain vaiheessa lasta alkaa kiinnostaa, miten siemen sinne laitetaan. Isän siemen laitetaan pippelillä äidin massuun pimppiin tai vauvareikään eli valitset sinulle sopivat sanat. Tämä kannattaa tehdä kuitenkin ennen kouluun menoa. Väestöliitto on julkaissut aiheesta kolmeosaisen kirjasarjan: Onnikujan kaverukset, neuvoo Cacciatore.

Pienen lapsen unnuttamista ei tarvitse kieltää.

– Ei ole tapana kosketella pimppiä, peppua, nenää tai korvaa muiden nähden, sillä sitä ei ole kiva katsella. Jos lapsi unnuttaa itseään peiton alla, niin siihen ei tarvitse kuitenkaan puuttua, sanoo Cacciatore.

Cacciatoren mukaan myytti siitä, että lapsen viattomuus menee, jos hänelle kertoo seksuaalisuuteen liittyvistä asioista liian varhain, ei pidä paikkaansa.

– Ujot lapset eivät koskaan kysy, koska he vaistoavat aikuisen hämmentymisen ja säikytetyt lapset eivät kysy enää uudestaan, jos he ovat kysyneet asiaa joltakin muulta eivätkä ole saaneet vastausta. Tästä voi seurata se, että se lapsi ei enää ikinä kysy asiasta uudestaan omilta vanhemmiltaan.

Väestöliiton turvataitojuliste kertoo ytimekkäästi tärkeimmät asiat: Nimet joka paikalle kehossa, uikkarisääntö eli uikkarin alla on omat ja arvokkaat tärkeät paikat, joita ei tarvitse näyttää kaikille.

Lapsi määrittelee itse rajat oman kehonsa koskettamiseen.

– Ei tarvitse hyväksyä sellaista kosketusta, josta tulee paha olo tai joka on salaisuus. Lapselle kerrotaan, että hän saa itse päättää, miten häntä kosketetaan ja siitä pitää tulla kiva olo kaikille, Cacciatore neuvoo.

Lapselle on hyvä opettaa vielä kolmen askeleen sääntöSano EI, lähde heti pois ja kerro heti tututulle ja luotettavalle aikuiselle! 

– Tätä kolmen kohdan sääntöä eivät osaa nuoretkaan ja siitä voi seurata se, että jos nuori ei sano ei, niin silloin ei tule koskaan raiskaustuomiota vaan tuomio tulee vain hyväksikäytöstä. Jos nuori menee shokkiin voi olla, että nuori ei osaa lähteä pois ja kun nuori pääsee pois, niin hän kertoo vain ystävälleen vannottaen, että älä kerro kenellekään aikuiselle.

Cacciatore painottaa vielä, että jos lapselle ei opeteta, että aikuista saa vastustaa tässä tilanteessa niin aikuisen auktoriteetti lamaannuttaa tottelevaisen lapsen.

Itsetunto muotoutuu lapsuudessa

Jos lapsi tai nuori näkee pornoelokuvan tai kaveri näyttää sellaista, niin lapselle voi kertoa, että se on aikuisten elokuva ja ihmiset ovat näyttelijöitä.

– Jos sellaisesta ei tykkää tai tahdo katsoa, niin sitä ei tarvitse katsoa, eikä mitään tarvitse tehdä väkisin ja siellä lentää jotain keittiösoppaa eikä se luonnossa ole sellaista.  Elokuvaan valitaan näyttelijät, joilla on tiettyjä ominaisuuksia, eikä sellaiseksi tarvitse tulla.

Cacciatoren mukaan pienen lapsen keho on lapsen omissa silmissä täydellinen eikä aikuisen pidä sanoa mihinkään, että hyi, hyi, sillä kaikkien kehot ovat täydellisiä, viehättäviä ja kaikkiin ihmisiin voi rakastua.

– Olen erityisen huolestunut tyttöjen huonosta itsetunnosta, sillä se on huonompi kuin poikien eikä suinkaan nousussa. Jos yhdeksäsluokkalaisella on huono itsetunto niin se jää aikuisenakin huonoksi. Tämän takia lapsen ja nuoren kehonkuvaa olisi tärkeä tukea, Cacciatore päättää.

Suomessa tuli viime vuonna voimaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, mihin sisältyy WHO:n seksuaalikasvatuksen sisällöt.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme