Mainos
Mainos

Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet

Arvio: Terhi Hyvärinen

(Otava) äänikirja, lukija Reidar Palmgren

Todella hyvä, että Reidar Palmgren lukee itse teoksensa. Hän sen joka tapauksessa osaa parhaiten tehdä.

Päähenkilö näyttelijä Vesa Arola on hiukan vastenmielinen hahmo romaanin alussa. Mitäänsanomaton, eikä hänessä ole mitään uutta. Näyttelijäntyöstä tiedämme jo tämän, teksti tuntuu alkuun kliseiseltä ja osoittelevalta. Leipääntynyt näyttelijä sinnittelee pölyisessä laitosteatterissaan mitenkuten. Tietysti tarkoituksena onkin osoittaa Arolan löysyys ammatissaan.

Uskoisin tämän toimivan sittenkin paremmin itse luettuna.

Hiljakseen tahti kuitenkin muuttuu, kun tekstiin alkaa ilmestyä taianomaisuutta. Mitä vain voi tapahtua. Kuulija on varuillaan.

Ja tapahtuukin. Odottaessaan vuoroaan näyttämön kulisseissa Arola löytää mystisen "Saattaja"-käsikirjoituksen hevosmuurahaisten vahingoittamasta palotarvikekaapista. Sivuroolien mies alkaa työstää siitä monologia.

Kehiin tulee kuolleita näyttelijöitä ja muumiovauvoja, maagista realismia, ties mitä. Naakkoja teatterissa, itsestään särkyviä kristallilaseja, outoja onnettomuuksia.

Kummitustarina, joka jostain kumman syystä alkaa toimia vaisun alun jälkeen. Niinhän teatterinkin magia toimii.

Erityisen hyvin minuun kolahti kohtaus, jossa Arola arvioi nuorten harrastelijoiden näyttelemistä. Näyttelijänä Palmgren osaa kiteyttää hyvin sen, mistä teatterissa on kyse.

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme