Mainos
Mainos

Reijo Ikävalko: Pekka Puska - terveystohtori

Arvio: Pertti Nyberg

(Otava 2012)

Pekka Puska ostaa mielellään arpoja, sillä niissä lukee lähes aina "ei voita". Voin, rasvan ja tupakan vastustajana tunnetuksi tullut Pekka Puska voi olla tyytyväinen, sillä hänen valistamanaan suomalaiset syövät nyt entistä terveemmin eivätkä kuole sydän- ja verisuonitauteihin yhtä nuorina kuin 70-luvulla.

Puska tuli kuuluisaksi Pohjois-Karjala-projektista, jota vetämään hänet nuorena lääkärinä rekrytoitiin. Itä-Suomi oli aiemmin tehdyin tutkimuksin tullut kuuluisaksi siitä, että erityisesti miesten kuolleisuus sydäntauteihin oli maailman suurinta. Projektin ideana oli ryhtyä muuttamaan tilannetta ja vuosikymmenten työn tuloksena siinä onnistuttiin.

Kirjan parasta antia ovat juuri kertomukset projektin alkuvaiheista.

Köyhän Itä-Suomen ihmiset ihmettelivät, miksi heiltä halutaan viedä viimeisetkin ilot eli rasvaiset ruoat, suola ja tupakka. Samaan aikaan kun tavalliset maakunnan ihmiset rupesivat ymmärtämään rasvan ja kuolleisuuden välisen yhteyden, Valio ja maatalousjärjestöt pitivät projektia uhkana itselleen. Etenkin kun rasvasotaa ryhdyttiin käymään suositussa tv-ohjelmassa, Puska tiimeineen kutsuttiin keskustavaikuttajista koostuneeseen ripitystilaisuuteen.

Valistusohjelman sanottiin olevan suunnattu suomalaista maataloutta vastaan.

Rasvasodan huipentumana Puska pitää Valion suurta mainoskampanjaa vuonna 1988, jossa annettiin Puskan mielestä ymmärtää, että koko Pohjois-Karjala-projekti on pelkkää humpuukia ja että puheet kolesterolista ja rasvasta ovat täyttä puppua. Kun Valion oma tieteellinen neuvosto tuomitsi mainokset, Valio irtisanoi huippuasiantuntijoista koostuneen neuvoston.

Puska pitää mainoskampanjaan syyllisenä Valion tutkimusjohtajaa Kari Salmista, joka hänen mukaansa "edelleen soittaa samaa levyä".

Salminenhan edelleen aktiivisesti kirjoittaa, että esimerkiksi maitorasvoilla ei ole mitään merkitystä sydän- ja verisuonisairastavuudessa.

Puska on ehtinyt elämänsä aikana olla monessa mukana. Muun muassa armeijasta päästyään hän kirjoitti pamfletin, jossa jo valmistuneena lääkärinä moitti armeijaa huonojen ruoka- ja hygieniatottumusten juurruttajaksi.

Mielenkiintoista oli myös lukea Puskan lyhyeksi jääneestä kaudesta WHO:n yhtenä johtajana. Puska kertoo erityisesti amerikkalaisyhtiöiden kovasta lobbauksesta, kun WHO julkisti sokerin käyttöä paheksuvan raportin. Puskalle selvisi myös, miksi suolan käyttöä ei saisi vastustaa - lisäähän runsas suolan käyttö erilaisten virvoitusjuomien kulutusta, joten suolan vastaiset ohjeistukset merkitsevät limsan kulutuksen vähenemistä.

Kansanterveydestä ja elintarvikebisneksestä kiinnostuneelle Puskan kirja on antoisaa luettavaa. Tosin elämänkertojen tavoin kaikki mihin kirjan päähenkilö on puuttunut, on muuttunut vaikeuksien jälkeen paremmaksi - olipa kyse melkein mistä vain. Ehkä jonkun virheen tunnustaminen olisi tehnyt tarinan uskottavammaksi tai sitten Puska vain on aina ollut erehtymätön.

Kirjan ensimmäiset 60 sivua käsittelevät Puskan varhaislapsuutta - siis erilaisia joulupukkimuistoja ja hiihtokilpailuja. Syynä yksityiskohtaiseen melko tavanomaisen tylsän lapsuuden pikkutarkkaan kuvaukseen on se, että Puskan isä oli kirjoittanut poikansa lapsuudesta hyvin yksityiskohtaisesti. Itselle tällainen henkilökohtainen historia on varmasti antoisaa, mutta lukijaa ei tällaisilla jonninjoutavuuksilla pitäisi kiusata.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme