Mainos
Mainos

Reijo Mäki: Mustasiipi

(Otava)

Kuuntelin Reijo Mäen uusimman Vares-dekkarin pienissä pätkissä äänikirjana. Ehkä senkin takia juoni tuntui ajoittain sekavalta. Ville Tiihosen tapa lukea oli kuitenkin erinomainen. Vauhdikastahan Mäen teksti toki on.

Kahdeskymmenestoinen Vares on ammattimaista juonen kuljetusta. Myös Turun ja sen saariston kuvailu sujuu. Mustasiivessä yksityisetsivä Jussi Vares yritetään tappaa pariinkin otteseen, ensin peräti kuristusvaijerilla. Tohinassa Vares menettää muistinsa usean päivän ajalta ja yrittää epätoivoisesti selvittää, mitä on tapahtunut ja ennen kaikkea kuka on hänen vihollisensa.

Mäen rikosromaanissa tökkii kieli, teennäisten vanhahtavien sanojen käyttö. Astalo, raina tai värikuvalehti tympäisevät, erityisesti, kun ne toistuvat. Mäki käyttää esimerkiksi kaulakangassuikale-sanaa solmion sijaan. Se on tunkkaista kikkailua, joka ei saa aikaan edes hymähdystä.

Mäen luomat henkilöt saapastelevat, kaivelevat, rypistelevät, höristelevät, kammertautuvat pystyyn ja karauttelevat kurkkuaan. Suu on apposen auki ja ovi on sepposen selällään, silmät ymmyrkäisinä. Kun kurkkua sitten karautellaan kolmattakymmenettä kertaa, alkaa ärsyttää.

"Ei auttanut jäädä vällyjen keskelle odottamaan kohtaloaan kuin matalassa pellonvaossa kyyristelevä maamyyrä, joka odottaa lähestyvää äestä", kirjoittaa Mäki tai: "Paksut ja lyhyehköt sormet, kuin rivi metsätraktorin sytytystulppia."

Juoni jää latteuksien alle. Se on harmi, sillä Jussi Vares on periaatteessa sympaattinen hahmo.

Kommentoija on kotimaisen kirjallisuuden maisteri ja MTV3:n Uutisten kulttuuritoimittaja, jonka rakkaus kirjallisuuteen syttyi jo lapsuudenkodissa.

Finlandia-raadissa ollessaan hän luki vuoden kaikki kotimaiset romaanit ja mania jatkuu. Hän elää toivossa, että ehtisi joskus lukemaan kunnolla käännöskirjallisuuttakin.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme