Mainos
Mainos

Reko Ravela: Afganistanin loputon sota

Arvio: Janne Hopsu

(Like 2011)

Sota uuvuttaa. Niin myös kuvaukset siitä kuinka monta miestä kullakin faktiolla oli riveissään vuonna 1979 tai 1981, minne ne taktisesti hyökkäsivät ja pakenivat ja kuka milloinkin johti mitäkin ryhmittymää. Kansalaisaktivisti Reko Ravelan Afganistan-kirja olisi luettavampi, jos sen ensimmäisiä vajaata sataa sivua olisi kustannustoimitettu ytimekkäämmäksi. Olennaisen 1970-, 80- ja 90-luvuilta olisi voinut reilusti tiivistää. Se olisi auttanut kirjaan tarttunutta lukemaan Ravelan tekstin helpommin loppuun saakka, sillä ponnistus palkitaan.

Ravelan mukaan Afganistan on ”rynnäkkökivääreillä ja heroiinilla turboahdettu oligarkkinen hyvävelikapitalismi”. Vuodet vaihtuvat, mutta samat päälliköt nousevat esiin siellä, missä jaetaan valtaa, aseita ja rahaa; oli kyseessä lännen tuki, huumeet tai pankkitoiminta. Kyse on pragmatiikasta ja selviytymisestä, ei ideologiasta.

Voisi sanoa vastaan että kyseessä on aktivistin maailmantuskaa, mutta kun niin ei ole. Talibanit eivät ole vallassa Kabulissa, mutta ilman pääkaupungin hallintaakin liike on olemassa. Presidentti Hamid Karzain hallinto on läpimätä, se tiedetään niin Washingtonissa, Lontoossa kuin Helsingissä, mutta kulisseissa taatusti tuskaillaan, että parempaakaan ei juuri nyt ole. Ravelan kuvaus Karzain suvun edesottamuksista on herkullista ja olisi hilpeää, ellei se olisi masentavaa. Nämä meidän liittolaisia?

Naisten aseman heikkous, korruptio, huumekytkennät ja demokratian puute, yhä kaikesta yrittämisestä huolimatta. Afganistan on lännelle nollasummapelin miinuskerroin. Teki se mitä tahansa, tulos on huono. Pois lähteminen jättäisi tavoitteet (mitä ne lopulta ovat?) tien poskeen, Afganistaniin jääminen vihastuttaa paikallisia ja ISAF-toimintaan osallistuvien maiden kansalaisia.

Olisin kaivannut vielä syvempää taliban-liikeen taustoittamista. Liike on liian suuri ollakseen monoliittinen. Toinen ajatuksiin noussut seikka on, että monet nk. tavalliset afganistanilaiset paitsi kärsivät, myös hyötyvät tavalla tai toisella paikallisten sota/huumepäälliköiden toiminnasta. Klienttijärjestelmä toimii: afgaanitavis saa ehkä töitä, fyysistä turvaa, tuloja perheensä elättämiseen vaihtokauppana antamastaan tuesta. Brutaalit sotaherrat kuuluisivat kalterien taakse, mutta koska koko maan kattavaa yleisesti hyväksyttyä hallintovaltaa ja –tapaa ei ole, eikä sellaista polkaista pystyyn, perusturva on yritettävä saada jostain.

Ravela kävi Afganistanissa 2010. Vierailusta on kirjassa vain jokunen sivu. Arvokkaita nekin, muistuttavat esimerkiksi naisten ja demokratiaa haluavien hauraasta tilanteesta. ”Ymmärräthän, emme voi auttaa sinua. Tiedämme tilanteen, mutta meidän ja perheemme on yritettävä elää täällä”, tuskaili eräs kansalaisjärjestön edustaja. Ulkomaalaisen liikkuminen maassa ilman sotilasseuruetta on vaikeaa. Kenellä olisi hyviä, toteuttamiskelpoisia ideoita ja riittävästi rahaa.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme