Mainos
Mainos

Rikosoikeuden tutkija: Narkomaanien tuomitseminen väärin

Huumeiden käyttäjät saavat syytteen ja heidät tuomitaan oikeudessa, vaikka rikoslain mukaan näin ei pitäisi tapahtua. Tätä mieltä on rikosoikeuden tutkija, oikeustieteen lisensiaatti Ari Hirvonen.

Lähes kaikista poliisin tietoon tulleista huumerikoksista nostetaan syyte. Vain 4-6 prosentissa tapauksista näin ei tehdä. Suurin osa sakkotuomion saaneista on tavallisia huumeiden käyttäjiä.

Huumeiden käyttö on kriminalisoitu lähes kaikissa Euroopan maissa, mutta käytännössä rangaistuksia ei tuomita. Hirvosen mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa tuomitaan huumeiden käyttäjiä, omaa käyttöä varten hallussapitäviä tai ostavia. Tuomioita tulee myös maahantuonnista ja valmistuksesta.

Esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaan käyttäjät tulee jättää tuomitsematta ja syyttäjien on omaksuttava tässä yhtenäinen linja.

Tiukka kontrollointi ja rikosoikeudellinen lähestymistapa aiheuttavat osaltaan sitä, että tartuntataudit, kuten hiv leviävät, eikä haittoja voida tehokkaasti vähentää.

-Huumeiden käytön kriminalisoinnin takia ongelmakäyttäjät pelkäävät hakeutua hoitoon, mistä syystä he syrjäytyvät yhteiskunnasta entisestään, Helsingin yliopiston rikosoikeuden laitoksella työskentelevä Hirvonen sanoo.

Käyttäjiä kolme neljästä

Huumausainerikoksista kirjattiin viime vuonna 8024 rikosilmoitusta, missä on kasvua edellisvuoteen 19 prosenttia. Vuonna 1995 huumausainerikoksista tuomittiin noin 2300 henkilöä. Heistä 70 prosenttia sai sakkoja huumeiden käytöstä, hallussapidosta tai ostosta.

Joka kymmenes sai ehdollisen tuomion ja joka viides ehdotonta vankeutta. Vankilatuomion saadakseen täytyy kyseessä olla törkeä huumerikos eli välittäminen tai myynti, jossa liikkuu vähintään kilo kannabistuotteita, 10-15 grammaa heroiinia tai sata grammaa amfetamiinia.

Arpa ratkaisi kriminalisoinnin

Hallitus esitti vuoden 1972 huumausainelakia säädettäessä, että huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista. Kriminalisoinnin ratkaisi lopulta arpa eduskunnan suuressa valiokunnassa.

Hirvosen mukaan lain tarkoitus oli se, että huumeiden käyttäjiä ei käytännössä tuomittaisi. Samalla haluttiin kuitenkin viestittää, ettei huumeiden käyttöä sallita aiempaa enemmän.

Vain pari prosenttia oikeuteen joutuneista käyttäjistä jäi vuoden 1972 lain jälkeen tuomitsematta. Nykyiset rikoslain säännökset huumausainerikoksista tulivat voimaan vuonna 1994. Sen jälkeenkin vain 4-6 prosentista poliisin tietoon tulleista huumerikoksista tehdään syyttämättäjättämispäätös.

Näiden syyttämättäjättämispäätösten määrä on suhteellisesti jopa laskenut, sillä poliisin tietoon tulleiden huumerikosten määrä on koko 90-luvun noussut. Vanhan käytännön muuttuminen on ollut erityisen hidasta pääkaupunkiseudulla.

Vaihtoehtona myös hoito

Laissa on erityinen toimenpiteistä luopumispykälä, jossa todetaan, että syyte voidaan jättää ajamatta, jollei teko huomioonottaen ollut omiaan heikentämään lainkuuliaisuutta. Vuonna 1995 tätä pykälää käytettiin 102 kertaa. Huumeiden käyttäjä voidaan myös jättää syyttämättä, jos tekijä sitoutuu sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

Hirvosen mielestä muutoksen pitäisi lähteä syyttäjistä ja tuomioistuimista, jotta se vaikuttaisi myös poliisien työhön. -Toimenpiteistä luopumispykälä on viesti syyttäjille, jotta he ottaisivat syyteharkinnassa huomioon kohtuuden, teon vähäisyyden ja tekijän nuoruuden. Näistä teoistahan olisi rangaistuksena yleensä sakko, Hirvonen sanoo.

Hirvosen mukaan lain esitöissä todetaan yksiselitteisesti, että huumeiden omasta käytöstä, hallussapidosta, ostosta ja maahantuonnista tulisi syyttää vain, jos siihen olisi painavia syitä, kuten huumeiden avoin käyttö julkisella paikalla. Rikosoikeutta pitäisi käyttää ainoastaan silloin, kun rikoksella vahingoitetaan toista tai yhteistä hyvää. Huumeiden käytössä ainoa "uhri" on käyttäjä itse, Hirvonen toteaa.
(STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme