Mainos
Mainos

Roberto Savianon uusin teos Italiasta on hätä- ja sotahuudon yhdistelmä

Roberto Saviano: Järistyksen jälkeen. Tositarinoita Berlusconin Italiasta

Arvio: Janne Hopsu

(WSOY. 207 s.)

”Italian talouselämästä päätetään valtaosin etelän pienissä kylissä, tuntemattomilla syrjäseuduilla… ja noilla nimenomaisilla pienillä paikkakunnilla laaditaan säännöt ja hallitaan niitä. Säännöt koskevat taloutta, mutta ennen muuta elämäntapaa, ja ulottuvat kaupunkeihin asti…”

Roberto Savianon kuvaus nykypäivän Italiasta ei ole Toscanan hurmaava viinitilamaisema. Hänen Italiansa on korruptoitunut, väkivaltainen, hyvään pyrkivien ihmisten sekä maineen että fyysistä tuhoamista, pikkusieluisuutta, Napolin haisevaa jäteongelmaa.

Pienillä kylillä hän tarkoittaa rikollisjärjestöjen perinteistä toimintaympäristöä, henkistä asennetta ja suojapaikkaa. Pienet kylät ulottavat lonkeronsa eri puolille maailmaa.

”...mahdollisimman paljon sääntöjen sanelemaa arkaaista perinnettä yhdistyy mahdollisimman suureen taloudelliseen kasvuun. Internetiä, kaupankäyntiä, rahoitusalaa, huumekauppaa, kaikkia niitä hallitsevat säännöt, joiden ytimessä on aineellisen hyödyn tavoittelu sekä katseen alas painaminen, järjestetyt avioliitot, neitsyys ja verisiteet.”

Saviano tuli tunnetuksi joitakin vuosia sitten kirjoittamallaan mafia-kirjalla Gomorra. Sen jälkeen hän on elänyt henkivartijoiden ympäröimänä. Ei ihme, sillä Järistyksen jälkeen Saviano jatkaa samojen teemojen parissa. Hän kuvaa muun muassa sitä, kuinka rikollisjärjestöjen jäsenet piileskelevät, mitkä ovat heidän arvonsa, miten järjestö on organisoitu ja miten sellaisen jäseneksi vihitään. Rikostoverin ja valan pettäminen ovat pahinta maailmassa.

Se on kokoelma esseemäisiä tekstejä, kantaaottavan hätähuudon ja moraalisen sotahuudon yhdistelmä. Saviano haluaa paremman ja hyveellisemmän Italian. Hän haluaa että italialaiset puhaltaisivat yhteiseen kansalliseen hiileen, eivätkä vain istuisi kyläreviirinsä nuotiolla. Savianon italialainen on aktiivinen kansalainen, eettinen toimija, ei osa sitä massaa, jonka aivot Silvio Berlusconin tv-kanavat ovat turruttaneet.

Kirjoitus Napolin jäteongelmasta haisee pitkälle. Se on sekä rikollisten miljoonabisnes, että ympäristöongelma. ”350 000 tonnilla myrkyllisiä rakennusmateriaaleja oli rakennettu kunnan vuokrataloja, omakotitaloja, satamalaituri, maanteitä ja ennen kaikkea kahden koulun pihat Crotonessa ja Cutrossa.” Niissä oli mm. arsenikkia, lyijyä, germaniumia ja elohopeaa.

Tositarina Pierosta ja Minasta on kuin Romeo ja Julia. Mutta tällä kertaa vastassa eivät ole Montaguet ja Capuletit, vaan katolinen kirkko, joka siunaa kriminaalien ruumiit, mutta ei lihasrappeumasta kärsinyttä Piergiorgio Welbyä.

L’Aquilan maanjäristys muistetaan Suomessa paitsi Berlusconin tokaisusta kotinsa menettäneille (suurin piirtein näin: ”käyttäkää tilannetta hyväksenne ja menkää viikonlopuksi retkeilemään”), myös tuhoista. Moni olisi säilynyt hengissä, jos rakennuksia olisi rakennettu kuten ne olisi pitänyt.

Lomalukemiseksi Italiaan, niihin hetkiin kun siemailee limoncelloa ja odottelee illalliselle lähtöä. Vastakohdat täydentävät toisiaan, mukava, hyvä elämä ja ympäristön raadollisuus. Ja myös henkiseksi tueksi Savianolle sekä paremmalle Italialle, La Bella Figuran hyville puolille.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme