Mainos
Mainos

Rowan Coleman: Saman katon alle

Arvio: Anne Forssen

(Karisto 2012)

Tunnustan heti, etten ole lukenut Colemanin ensimmäistä Sophie-kirjaa – Sattumalta äidiksi. Saman katon alle kun jatkaa kolmikymppisen sinkkutytön elämän kulun tarinointia. Saman katon alle toimii kuitenkin itsenäisenäkin teoksena, päähenkilön ja –henkilöiden aiemmat sattumukset tulevat tarpeeksi hyvin esille.

Edellisessä kirjassa Sophiesta oli tullut yllättäen ystävättärensä kahden pikkutytön huoltaja ystävän kuoltua auto-onnettomuudessa. Tyttöjen isä loistaa poissaolollaan. Yllättävän paluun myötä hän ottaa estradin itselleen ja Sophie jää sivuosaan perheessä, etäällä suurkaupungissa asuvana tätinä.

Saman katon alle –romaani jatkaa Sophien matkaa kohti perheen jäsenyyttä. Hän on jättänyt huipputyöpaikkansa Lontoossa ja muuttanut lähelle tyttöjä Cornwalliin. Yhtenä suurena motiivina on toki rakkaus tyttöjen isään Louisiin, mikä rakkaus on molemminpuolista.

Pariskunnalle sattuu ja tapahtuu eikä yhteenmeno ole itsestäänselvyys. Käänteet yllätyslapsineen tuntuvat osin teennäisiltä, mutta tältä teokselta lukija ei varmasti ennalta edes odota syväanalyysia ihmissuhteiden monikerroksisuudesta.

Tarina on harmiton ”hyvän tuulen” –romaani. Juoni herättää monenlaisia ajatuksia ärtymyksestä hilpeyteen. Kirjailija tuntuukin brittien Anni Polvalta. Saman katon alle uppoaa lajityypissään mukavasti jäätelön tai suklaan lomassa ”älä ajattele mitään” –fiiliksellä. Tarinan jatkoa ei jää kaipaamaan, niin hyvin nälkä jo lähtee.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme