Mainos
Mainos

Sandro Modeo: Barça.

(Like)

Sanottakoon heti aluksi, että tämä kirja ei ole jalkapallosta kiinnostuneelle aloittelijalle. Jalkapallo on kuin filosofia. Mistä aloittaa tutustuminen ja perehtyminen? Teemoista vai historiasta? Henkilöistä vai koulukunnista?

Jalkapallofilosofoinnilla on jo perinteet. Latinalaisessa Amerikassa laji on ollut jo vuosikymmeniä kirjallisen ilmaisun kohde, eivätkä kirjoitettu futis runosäkeissä ole vierasta Iberian niemimaallakaan. Sandro Modeo tulee Italiasta, jossa jalkapallo on vakava asia, ja jalkapallotaktisesti pitkälle edistynyt keskustelukulttuuri.

Viime kauden jälkeen seuran valmentamisesta luopuneen Pep Guardiolan Barça on aikamme jalkapalloikoni. Ei ensisijaisesti siksi, että se voitti pokaalin toisensa jälkeen, vaan siksi miten se pystit voitti. Guardiolan Barça on jalkapallon taktis-filosofisen kehityksen huippu. Idea, jota voi selittää niin kvanttimekaniikalla, fysiologialla kuin otteilla kirjallisuudesta ja kansantaruista. Modeon kirja yrittää olla monta lähestymistapaa, jopa platonilainen: tietyt seuran harjoitteet ovat ”heijastuksia oikeasta jalkapallosta”. ( Tulee mieleen se kuuluisa luolavertaus.)

En vain ole vakuuttunut Modeon sinänsä vakavasta ja intohimoisesta yrityksestä. Ensimmäiset kymmenet sivut ovat paikoin jo muodista mennyttä postmodernia tajunnanvirtaa. Ajatus pomppii ja vaihtaa suuntaa salamannopeasti, ja virkkeet ovat ajoittain lukukelvottomia. Ei mikään urheilujournalismin marcelproust tai kirkkaan ajattelun majakka.

Tuli mieleen nk. Sokalin tapaus 1990-luvulla. Siinä yhdysvaltalainen fyysikko ja matemaatikko Alan Sokal sai julki tieteelliseksi naamioidun hölynpölyartikkelinsa postmodernien humanistien ja filosofien Social Text –julkaisussa. Hän halusi osoittaa, että jotkut ihmistieteiden postmodernistit käyttävät teorioissaan käsitteitä luonnontieteestä ymmärtämättä niitä kunnolla, ja että jotkut postmodernit tekstit ovat näiden käsitteiden sekasotkussa ja väärinkäytössä puppua.

Modeon kirjan ampuminen Sokal-luokan tykillä on tietysti liikaa. Välillä se kuitenkin on ohutta yläpilveä. Vaikka itse asiassa varovasti viehätyin Modeon esittämästä kvanttiteoriasta ja Barcelonasta, kokonaisuuden ja yksilöiden liikkeestä, en ole edelleenkään vakuuttunut Modeon filosofin ja luonnontieteilijän taidoista.

”Lukuisten luonnontieteen tuntemien intuition vastaisten prosessien joukossa eniten intuition vastainen on melko varmasti atomia pienempien hiukkasten käyttäytyminen, kvanttien maailma.” Riippuu tietysti siitä, miten luonnontiedettä lähestyy. Luonnontiede pyrkii todentamaan maailmaa kaikissa mittakaavoissa toistettavin kokein, havainnoin ja järkeilemällä. Intuitiolla ei ole kokeellisessa luonnontieteessä suurta sijaa, näin olen humanistina ymmärtänyt. Siksi yllä olevan sitaatin kaltaiset lauseet saavat lukijan pään liikkumaan itä-länsi-suunnassa.

Neuvoni on, että kirjaan tarttuu esseenä, eli yrityksenä selittää ei-kokeellisesti eri lähtökohdista jokin asia. Modeo viittaa tekstissään myös aiemmin kirjoittamaansa, Real Madridin valmentajaa José Mourinhoa käsittelevään kirjaan. Jos ei ole sitä lukenut, kuten en ollut, viittaukset häneen jäivät roikkuman ilmaan.

Itse Barcelona astuu kirjassa pelikentälle kunnolla vasta noin kirjan puoliajalla. Sitä ennen Modeo yrittää johdattaa lukijan Pep Guardiolaan ja futiksen Mount Everestille jalkapallon taktisen ja filosofisen historian, häntä edeltäneiden valmentajavelhojen, kautta.

On hänellä ainakin suomalaisissa futispiireissä vähemmän kuultuja näkemyksiä nykyjalkapallosta. ”Nykyään parhaat joukkueet ovat korvanneet klassisen kuntovalmennuksen (peruskunto sekä voiman, kestävyyden ja nopeuden parantaminen) kiinnittämällä huomion taloudelliseen voimankäyttöön sekä otteluissa että valmennuksessa. Yksi syy tähän on se, että ottelut ovat usein täysinäisten pelikalenterien vuoksi lähes osa valmennusta.” Tällä idealla esimerkiksi Espanja säästeli voimiaan kesän EM-turnauksessa. Loppuottelussa se jaksoikin lisätä pökköä pesään ja toteuttaa vaativia pystyjuoksuja tutun kontrollipelinsä lisäosana. Sanoisiko että Espanja toi peliinsä uuden, yllättävän liikesuunnan ilman että se tuhosi kokonaisuudesta mitään.

Modeo myös tiivistää totaalisen jalkapallon seuraavasti: ”rakentaa enemmän kuin tuhota, ennakoida enemmän kuin odottaa, evoluution ’valikoivan’ mallin pohjalta ehdottaa enemmän kuin vastata.” Tunnistettavissa on näköhavainnoin 1970-luvun Ajax, Arrigo Sacchin AC Milan, Guardiolan Barça.

Jälkisanoissa, kirjan lisäajalla, skottikirjailija Irwine Welsh tekee voittomaalin ylistyksellään Barçalle.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme