Mainos
Mainos

Sarri Nironen: Tähdenpeitto

Arvio: Pertti Nyberg

(WSOY 2012)

Lukion viimeistä vuotta käyvät nuoret lukevat ylioppilaskirjoituksiin, sitten pääsykokeisiin. Elämä on vähän epämääräistä, leijutaan jossain kahden maailman välillä, mutta ollaan kuitenkin ihan kunnollisia.

Yhden yksinhuoltajaisä on tuurijuoppo, toisella on ns. kunnon perhe.

Joku on vähän rakastunut, jonkun rakkaus on vähän väljähtynyt.

Tämä kaikki melko yksitoikkoinen nuorten elämä kuvataan harmaa Helsinki taustalla. Ratikat ja metrot kolisevat, Stockalla käydään ja busseissa ollaan.

Perinteisen angsti-romaanin tavoin kukaan ei oikein saa selvää otetta elämästään. Elämä odottaa ehkä jossain nurkan takana tai vähän kauempana. Tulevaisuus on sumea eikä sen haluta olevan ainakaan sellainen kuin vanhemmilla. Vanhemmat ovat nimittäin joko alkoholin tai tv-ohjelmien sumentamassa tylsyyden tilassa.

Monotonisen esikoisteoksen loppu yllättää ja palkitsee lukijan, tosin sillä ikävän angstisella tavalla. Elämän kevät ja syksy ovatkin joskus samassa paketissa. Tulevaisuus saattaakin olla yhtäkkiä menneisyyttä.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme