Mainos
Mainos

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Arvio: Hilkka Hyrkkö

(Teos)

Täydellinen paisti on kirja jokaiselle, joka on joskus ollut emäntä, puoliso, tytär, miniä, käly, ulkomaalainen tai ulkopuolinen. Satu Taskisen esikoisteoksen asetelma on sama kuin hänen omassa elämässään: suomalaisena Itävallassa itävaltalaisen puolisona. Kirjailija sanoi kuitenkin haastattelussaan, ettei kirja ole omaelämänkerrallinen.

Kirjassa eletään Pyhäin päivää marraskuisessa Wienissä. Taru Korhosen ja hänen puolisonsa vieraaksi on tulossa anoppi, puolison sisko, siskontyttö ja koira. Taru aikoo ilahduttaa miehensä sukua täydellisellä paistilla, mutta jotta sen osaisi suomalainen valmistaa, tarvitaan paljon lähdekirjallisuutta ja alakerrassa asuvan Frau Bergerin oppeja.

Frau Bergeristä on kehittynyt kertojaäänen paras ystävä Wienissä. Ulkomaalainen joutuu ottamaan sen, mitä on tarjolla. Taru paikkaa ulkopuolisuuttaan istumalla kahvilla ja tupakalla tämän eläkkeellä olevan näyttelijän luona. Frau Berger on riittävän erilainen itävaltalainen, omissa maailmoissaan elävä vanha nainen ottaakseen ystäväkseen Tarun. Kirjassa kuvataan hienosti kahden naisen ystävyyttä, jossa aito välittäminen ja riippuvuus risteilevät.

Mutta takaisin Pyhäin päivän paistiin. Tunnelma on kuin jouluun valmistauduttaessa: onnistuuhan kinkku varmasti. Sianpaisti nousee symboliksi itävaltalaisten ja suomalaisten eroavaisuuksille ja suomalaisen miniän epätoivoiselle yritykselle tulla hyväksytyksi.

Tarussa kirjailija kuvaa epävarman persoonallisuuden, joka tavoittelee täydellisyyttä, mutta on oman luonteensa vanki. Silloin kun lihan jo pitäisi olla uunissa, Tarun huomio kiinnittyy johonkin epäolennaiseen ja paisti vain mollottaa tiskipöydällä tai kun Taru kesken päivällisen lähtee hakemaan juomia kellarista, hän unohtuu sinne purkkien ja pullojen sekaan haaveilemaan tai kun hän kohentaa asuaan yläkerrassa, eivät jalat enää suostukaan lähtemään alakertaan.

Frau Mutti, Tarun anoppi on kaikkien sodan eläneiden vanhojen naisten karrikatyyri. Vaativa ja ankara, mutta yhtä aikaa omissa tunteissaan ja ailahduksissaan epävarma. Samalla hän on ikiäiti ja rakastaa lapsiaan, erityisesti poikaansa. Frau Mutissa kuvataan se äidin epävarmuus uuden naisen, pojan puolison ilmestyessä perheeseen: saako minun poikani nyt varmasti tarpeeksi hyvän vaimon. Frau Mutissa elää vahvana tuon sukupolven muukalaiskammo. Suomalainen – tai niin kuin hän koko ajan luulee ruotsalainen – miniä on kummastuksen aihe ja täydellä varmuudella huonompi valinta kuin itävaltalainen. Kohta kuusikymppinen poika tuntuu seuraavan äitiään uskollisen koiran tavoin ja suomalainen Taru saa tuntea itsensä entistä ulkopuolisemmaksi juhlapäivän edetessä.

Satu Taskinen pitää hienosti jännitystä yllä tässä pienten tapahtumien kirjassa. Vähitellen lukijalle selviää, että itävaltalaisen perhe jää myös yöksi. Tunsin valtavaa myötäkauhua Tarun puolesta.

Ja niin kuin ei ole täydellistä paistia, ei ole täydellistä mitään. Voimme tavoitella ja haaveilla täydellisyydestä, mutta aina se pysyy tavoittamattomissa. Kauniiksi päätökseksi loppu on yllättävä!

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme