Mainos
Mainos

Se unohdetuin suursota

Gérard Prunier: Afrikan maailmansota. Kongo, Ruandan kansanmurha ja koko mantereen laajuisen katastrofin ainekset. Into. 2012. 504 s. Arvio: Janne Hopsu.

Malin tilanne näyttää päällisin puolin yksinkertaisesta: hyvikset eli hallitus vastaan pahikset eli Pohjois-Malin tuaregit ja islamistit. Jotta asetelmaa saisi rikottua, on todettava, ettei se ihan niin mene, vaikka esimerkiksi jihadistit ovat vastenmielistä porukkaa, joiden suo kukistuvan. Tuaregeilla on legitiimejä syitä purnata, eikä Malin hallitus ole puhtoista porukkaa.

1994 Ruandan kansamurhaa esitettiin julkisuudessa samalla tavoin perin historiattomana kertomuksena: hutut tappoivat 800 000 tutsia muutamassa kuukaudessa. Tutsien kostoisku oli oikein, ja Kongoon paenneet hutut saivat mitä ansaitsivat.

Ruandassa tapahtui tutsien kansanmurha, eikä sellaista oikeuta mikään. Ainakin suurimmat syylliset pitää saada tuomittua. Kansanmurhan jälkeen Keski-Afrikan nk. Kongo-joen altaalla on kuollut miljoonia ihmisiä. Konfliktiin osallistuneiden ja osallistuvien maiden, järjestöjen ja sotaherrojen ja tapahtumien uhrien määrä oikeuttaa puhumaan suursodasta. Väkivalta jatkuu yhä, mutta suurin osa uhreista on menehtynyt järkyttävin elinoloihin, jotka ovat paljolti seurausta konfliktista.

Prunier aloittaa kirjansa kansanmurhan jälkeisistä tunnelmista - kansanmurha sinänsä on kuitenkin läsnä koska siihen johtivat ja siitä seurasivat toisiinsa monin tavoin kietoutuneet asiat. Kyse ei voinut olla ainoastaan yhdestä pienestä maasta keskellä Afrikkaa.

Hän kuvaa runsaasti, jopa ylitsevuotavasti, tapahtumia jotka ulottuvat Kongon presidentin Mobutun kaatumisesta isä ja poika Kabilasta taisteluihin naapurimaissa, ja niiden poliittisesta pelistä Kongon altaalla. Länsimaat saavat osansa, Ranska mm. ranskankielisten hutujen tukijana, ja Yhdysvallat naivista hyvä-paha-ajattelusta. Molemmat tukivat megalomaanisen korruptoitunutta Mobutua.

Ulkomaailma yritti hyvittää puuttumattomuuttaan kansanmurhaan: se katsoi pitkään sormiensa läpi tutsien johtaman Ruandan toimia Kongossa ja innostui erityisesti poika-Kabilasta Josephista uudenlaisena afrikkalaisena johtajana. Hän on yhä Kongon presidentti. Joseph Kabila tuskin olisi noussut Kongon johtoon ilman Ruandan tapahtumia.

Konflikti kytee, koska sitä ylläpitävät tekijät ovat korjaamatta. Prunierin mielestä keskeistä jatkuvaan painajaiseen on maanomistus, mikä liittyy heimojen välisiin valtasuhteisiin. Lännessä paljon puhuttu kaivannaisteollisuus ei ole hänen mielestään se tärkein tekijä.

Kirja on raskas lukea aiheen ja tapahtumien sekä toimijoiden silkan monilukuisuuden takia. Kongon allas on monimutkainen paikka. Lopun yhteenveto ja analyysi Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta ja alueen tulevaisuudesta vetää yhteen tapahtumia ja ajatuksia. Se laittaa pohtimaan vallitsevia käsityksiä, jotka yksinkertaisimmillaan valittavat joko surkeuden determinististä jatkumista tai hypettävät tulevaa Afrikan renessanssia.

”Valtava ja vasta muotoutumassa oleva tapahtumasarja on juuri meneillään. Jumala auttakoon miehiä ja naisia, jotka ovat sekä sen toimijoita että usein voimattomia raaka-aineita”, hän toteaa kirjansa johdannon lopuksi. Hän ei ole ainoa, joka pohtii kansallisvaltiorajojen kestävyyttä ja mielekkyyttä Afrikassa.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme