Mainos
Mainos

Simo Frangén – Pasi Heikura – Jyrki Liikka: Alivaltiosihteeri

Joukossa virallisuus tiivistyy

Arvio: Beritta Markkula

(Otava 2011)

VIRALLISTA VERBAALITAIDETTA

Nykyisin kun suomen kielessä kommunikoidaan enimmäkseen sanoilla ”porukka, jupakka, naama, takia, homma, reissu, pulittaa, napata, merkata, tykätä – ja katso kuvat”, on uusi Alivaltiosihteeri-kirja ilmestyessään aina kuin kauan kaivattu sade. Se kastelee mielikuvituksen ja synonyymien puutarhaa.

Alivaltiosihteeri-huumorikolmikon muodostavat Pasi Heikura, Simo Frangén ja Jyrki Liikka. Heidän sketsiohjelmaansa on esitetty radiossa yli kaksikymmentä vuotta – ja televisiossakin trio taas näkyy. Miesten omaperäinen virastomainen virallisuus, huolellinen artikulointi ja jäljittelemätön fraseeraus pääsevät parhaiten oikeuksiinsa juuri radiossa.

Radiohuumori on hioutunut myös kirjoiksi, ja Alivaltiosihteeri-kirjoja on julkaistu vuodesta 1996 lähtien kerran vuodessa, parhaimmassa kaksi. Viimeisin on ”Joukossa virallisuus tiivistyy”.

Koomikkonäyttelijät saavat harvoin Oscar-palkintoja, ja huumorikirjoista kirjoitetaan harvoin kritiikkejä, mutta Alivaltiosihteerin häpeämätön hiustenhalkominen ansaitsee tulla noteeratuksi.

Nämä tyypit tarttuvat sanaan ja tarkastelevat sitä kuin arkkitehti, joka puolelta. He puhuvat paljon, mutta myös sanovat jotain. Heissä on yhä edelleen iloa ja innostusta, kaikkien näiden vuosien jälkeen. He ovat pukumiehiä ja solmio- ja kissanrusettimiehiä, radiossakin. Tyylikästä on myös kielenkäyttö: ei suomenkielisiä kirosanoja, ei rivouksia eikä muita törkeyksiä. Kekseliäisyys, kohteliaisuus, aktuaalisuus ja intellektuaalisuus, joskus myös hintellektuaalisuus – siinä heidän brändinsä.

Samantyyppistä estotonta liioittelua ja sanaleikkeilyä yllättävine assosiaatioineen tarjoavat esimerkiksi kolumnisti Seppo Kaisla ja Fingerpori-sarjakuvan piirtäjä Pertti Jarla. Suomenruotsalaiset Stefan Lundberg ja Staffan Bruun tarjoavat sitä Radio Vegalta tulevassa ohjelmassaan ”Fritt fram”. Kaksikko on kirjoittanut myös kirjoja, muun muassa ”Stefan och Staffan på Hejsbook”.

Lahjakkaita saippuakauppiaita

”Joukossa virallisuus tiivistyy” koostuu pienistä tarinoista, joiden aiheet liikkuvat ajankohtaisuudesta ikuisuuteen: Mikä viini lumen kanssa? Studiovieraana masokisti. Huippumalli hauhaussa. Pöydällätanssimiskurssit. Piparkakkutalojen sisäilman laatu.

”Leväperäisen talouden syntysija” -jutussa kerrotaan Kreikasta, tuosta eurooppalaisen kulttuurin kehdosta, josta on tullut eurooppalaisen talouden Haades. ” Esimerkiksi Europideen näytelmät olivat kaikki tragedioita … Kaikki tuntevat myös kreikkalaisen tarun verenhimoisesta tulo- ja menotauruksesta … ”

Kirjan piirrokset ovat Pentti Otsamon. Hän on kuvittanut muitakin Alivaltiosihteeri-kirjoja, ja se näkyy: muoto on osa sisältöä.

Suurien kuvien lisäksi sivuilla seikkailee kaksi pientä piirroshahmoa – sonni ja hanhi. Sonni hoitaa palindromit eli sanat ja lauseet, joita voi lukea etu- ja takaperin à la ”saippuakivikauppias”. Hanhi kauppaa sanomalehden ylimääräistä shokkinumeroa. EXTRA! EXTRA! EXTRA! Molemmilla eläimillä on solmio.

Jos haluaa taitavaksi sanankäyttäjäksi, palindromeilu saattaisi hyvinkin olla mitä tehokkainta drilliharjoittelua. Alivaltiosihteerin dromit ovat jo valmista taidetta: No, Olavi! Netti öitteni valo on. Nisa, vaellustarinaani ratsulle avasin.

Myös EXTRA!-otsikot ovat oivallusten juhlaa: Elämäkerta meni hyvin kaupaksi – kirjoittaja teki isoa tiliä menneisyytensä kanssa. Tietotekniikka vaikuttaa jo saksalaisten kieleen – ”Bitti schön”, sanoo sikäläinen nörtti. Heikki Kovalaisen auto ei käynnistynyt – teki lähtemättömän vaikutuksen.

Virallinen kieli vaarassa?

Joillekin jutuille olisi vähän pidempi kypsymisaika tehnyt hyvää, ehkä. Mestaritiivistäjä (vetääkö ikkunoista?) Oscar Wilde sanoo, että ”Kill your darlings”. Pyövelikäsky tarkoittaa, että rakkaat sanat ja ideat on joskus julmasti vain hylättävä. Miksi? Siksi, että ne eivät ole vielä kypsiä mukaan. Ne on silloin parasta arkistoida alitajuntaan, tai jonnekin, sillä käyttöä varmasti vielä tulee.

Alivaltiosihteeri-kirjassa on 200 sivun sisällä ehkä yksi tai kaksi kirjoitusvirhettä.

Kielioppivirheitä on muutamia, samoin tyylivirheitä esimerkiksi kohdissa, joissa yleiskieli vaihtuu varoittamatta minä-mä -sekakäytöksi – tai ihmisestä aletaan ilman perusteluja käyttää se-pronominia. Molemmat rikkomukset ovat vakavia virkavirheitä, Pasi Heikuran ”Aristoteleen kantapää” -radio-ohjelman fraasirikoksiin verrattavaa suomen pahoinpitelyä.

Alivaltiosihteerin velvollisuus on pitää virallinen yleiskieli erillään kurittomasta puhekielestä. Ryhmän tulee säilyttää oma tyylinsä eikä mennä tyylitajuttoman, kielioppia halveksivan massan mukana.

Alivaltiosihteerin tulee valvoa omaa kielioppiaan ja muistaa, että suomen kielen kieltosana taipuu subjektin mukaan. Ja että ”vaan” on rinnastuskonjunktio, ja ”vain” on eksklusiivinen fokuspartikkeli. Ei siis ole virallisesti oikein kirjoittaa ”kuin vettä vaan”, vaan tulee kirjoittaa ”kuin vettä vain”.

Vakava virkavirhe on myös se, että laittaa yhdysviivan sinne, minne se ei kuulu: ”… 68-vuotta täyttäneiden …”

Tällaiset epävirallisuudet eivät saa leimaa ”Valtion hyväksymä. Accepterad av staten”. Raaka peli. Mutta!

Rytmikkäät ja viralliset

Alivaltiosihteeri oli alkujaan bändi – ja trion musikaalisuus näkyy kirjan hyvässä rytmissä ja järjestyksessä; eri elementit jäsentyvät paikoilleen lähes akateemisen kirkkaasti. Kirjaa on teknisesti helppo lukea, kuin vettä vain. Sisällysluettelo on mahtava: Henkilöhakemisto, Hupailuhakemisto ja erikseen vielä Sisällys. Esipuhekin löytyy.

Kansitaiteen puolelta voisi sanoa, että takakannen väri on onnistunut sekoitus fazerinsinistä ja kleininsinistä turkoosine yksityiskohtineen. Jokin etukannen fontissa ei kuulu joukkoon, mutta onneksi Alivaltiosihteeri-miesten joukossa virallinen metrosilmälasiseksikkyys vain tiivistyy.

Näin siis tällä kerralla – mitä ensi kerralla, siitä seuraavalla kerralla.

Kirjoittaja on toimittajana MTV3-kanavan Ulkomaisen materiaalin käsittelyssä. Häntä kiinnostavat ulkomainen materiaali, sanat, sisustaminen, Sigmund Freud, Pablo Picasso, Federico Fellini, kirjallisuus, ooppera, arkkitehtuuri ja saippuaooppera.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme