Mainos
Mainos

Simo Sipola: Uuden Euroopan raunioilla

Arvio: Sakari Huovinen

(Teos 2012), 446 s.

Euroopassa mietitään, mitkä asiat meitä yhdistävät, mitkä erottavat. Löytyykö menneisyydestä selityksiä sille, mitä voisimme olla yhdessä?

Simo Sipola on toimittajana aiemmin käsitellyt asekauppoja, ympäristönsuojelua, luonnonkalakantoja, terveydenhoitoa, ulkopolitiikkaa ja journalismia. Melkoinen kirjo siis. Vuonna 2010 Kehitysvammaisten tukiliitto antoi Sipolalle tunnustuksen MOT-ohjelmasta Säästöä vammaisilla. Vuonna 2000 hän oli yksi Tieto-Finlandialla palkituista Maailman tila ja Suomi -teoksen kirjoittajista.

Nyt Simo Sipola etsii ihmisten identiteetin aineksia. Aihe on tärkeä ja vaikea. Sipola tarkastelee kolmea Euroopan rajaseutua: Saamelaisten kotiseutuja luvussa Luonnonvarojen kirous, vanhaa Keski-Eurooppaa luvussa Euroopan ytimessä ja Triesten sloveenien asuinsijoja luvussa Balkanin portilla.

Simo Sipolan mukaan satojen vuosien takaisten tapahtumien tunteminen auttaa ymmärtämään nykyisiä ongelmia. Tämä voi kuitenkin toteutua vain, jos menneisyyden selittämiseen ei sekoiteta tunteita. Sipolalla tunteet ovat mukana kaikilla rajaseuduilla, joihin hänellä on henkilökohtainen suhde.

Henkilökohtaisessa suhteessa aiheeseen ovat kirjan vahvuudet ja heikkoudet. Sipola limittää historiaa ja nykyaikaa. Mukana ovat eri aikakausien elinkeinopoliittiset, kaupalliset, valtapoliittiset, asutukselliset ja ympäristölliset aiheet, mutta myös omat kokemukset.

Ensimmäinen luku on sekoitus historiaa, nostalgiaa, unelmia, nykypäivää ja lukemattomia paikannimiä. Sipola puolustaa alkuperäiskansojen oikeuksia, vastustaa keskushallintoa ja kaupallisuutta. Sipolalle tuntuu olevan kova pala, kun hän ei löydä pohjoisen ihmisiä yhdistäviä tekijöitä. “Missä ovat yhteiset symbolit?”, Sipola parahtaa. Niitä ei ole, ja tuskin niistä rakennuspuita nykyajan identiteetille löytyisikään.

Sipola pakkaa toisessa luvussa Puolan monisatavuotisen historian pakettiin, jossa pikkuasiat sekoittuvat isoihin. Kirja ei oikein auta ymmärtämään aihepiiriin liittyvien faktojen yhteyksiä. Välillä teksti on asialinjalla, välillä se hipoo alatyyliä.

Kirja paranee loppua kohden. Noin kirjan puolivälissä mukaan tulee kiinnostavampia sävyjä, kun Sipolan huomio kohdentuu muun muassa EU:n itärajoilla kauppaa käyviin, pienipalkkaisiin ihmisiin. Jos talous onkin harmaata, rajakauppa on ihmisille tärkeä tulolähde.

Keskittyminen rajat ylittävään kauppaan ja vähemmistöjen, kuten romanien nykytilaan, olisi saattanut antaa ryhtiä koko kirjalle. Nyt nämä arvokkaat näkökulmat jäävät poukkoilevasti kerrotun historian jalkoihin. Etsityn identiteetin rippeitäkin kirjasta löytyy, kun vain jaksaa niitä poimia.

Euroopan itärajoille matkustavaiselle kirja saattaa avata aiemmin tuntemattomia ulottuvuuksia.

Sakari Huovinen

Valtiotieteilijä, oikeustieteen tohtori. Huovinen on toiminut vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa. Aiemman uransa hän on tehnyt yritysviestinnän konsultoinnin parissa. Huovinen seuraa maailman ja lähiympäristön ilmiöitä, ja pohtii kriittisesti, mitä mailmassa todella tapahtuu.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme