Mainos
Mainos

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä, suomennos Kristiina Rikman

(Otava)

Aviomies ilmoittaa 30 yhteisen vuoden jälkeen haluavansa pitää paussia avioliitosta. Paussi paljastuu toiseksi naiseksi, ja vaimo, kirjan kertojaminä Mia, sekoaa eli kirjailijan sanoin muuttuu mieleltään pirstaleiseksi ja hukkuu itseltään. Suljetulta osastolta päästyään Mia lähtee kesäksi lapsuutensa kotiseudulle, jossa hänen vanha äitinsä on hoitokodissa.

Kirja ei yllä lähellekään sitä loistavaa tasoa, mitä oli Hustvedtin neljän vuoden takainen myynti- ja arvostelumenestys "Kaikki mitä rakastin". Mutta hyvä tämä uusinkin kirja on.

"Kesä ilman miehiä" on jälleen monikerroksinen, kuten kaikki lukemani Hustvedtin teokset. Keski-ikäisen naisen elämää ja kriisiä peilataan kuolemaa odottaviin naisiin, murrosikäisiin tyttöihin ja pikkulapsen äitiin. Vanhan naisen elämä ei olekaan ollut sitä, mitä päältä päin luulisi. Nuorten tyttöjen maailmasta nousee esiin ikuisia "mutta ne muut -kysymyksiä". Hustvedt kirjoittaa: "Minä olin, olen, silleen erilainen. Jengiin kuulumaton. Ulkopuolinen, aina ulkopuolinen. Tunnen kylmät henkäykset niskassani."

Hienoja lauseita ja tärkeää pohdittavaa on paljon. Kuten: "Anteeksi antaminen on yksi asia, unohtaminen kokonaan toinen juttu." Tai: "Vain ikääntyneet tajuavat elämän lyhyyden."

Päähenkilö Mia käy myös outoa sähköpostikirjeenvaihtoa tuntemattoman kanssa. Tuntematon voi olla myös Mian pettänyt aviomies. Voi olla, koska tämä meilailu ja tuntematon unohtuvat yht'äkkiä kirjan loppupuolella.

Varoitan: loppu on kananlento. Aivan kuin kirjoittajalta olisi loppunut mielikuvitus, puhti tai aika. Tai sitten minä olisin tehnyt vain toisenlaisen ratkaisun.

Kirjoittaja on uutistoimittaja, joka haluaisi pärjätä neljän tunnin yöunilla, jotta aikaa riittäisi elämässä muuhun, esimerkiksi lukemiseen.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme