Mainos
Mainos

Stephen Fry tarjoaa itseironiaa ja hihittelyä

Stephen Fry: Koppava kloppi

(Schildts & Söderströms) Suomentanut Titia Schurman

Jos tiedät, kuka on Stephen Fry, tämä hänen lapsuuttaan kuvaava elämänkerta on hillittömän kiinnostava – painotus sanalla hillittön.

Stephen Fry syntyi brittiläiseen ylempään keskiluokkaan 1957. Kouluvuodet kuluivat sisäoppilaitoksissa, joita Fry kuvaa kirjassaan hersyvästi ja vivahteikkaasti. Kirjan alussa Fry puolustelee vanhempiaan siitä, että he lähettivät lapsensa seitsemänvuotiaana pois kotoa: ”Jos minua ei olisi lähetetty sisäoppilaitokseen, olisin ihmetellyt, mikä minussa oli vikana.” Fryn isä ja äiti olivat käyneet sisäoppilaitosta, ja koko ystäväpiiri oli samanlaisesta ympäristöstä.

Stephen Fry ei peittele sitä, että hän oli jo lapsena poikkeuksellisen lahjakas ja nokkelaälyinen. Ei hän pröystäile: Nykyisin Fry on näyttelijä, kirjailija, toimittaja, runoilija, koomikko ja elokuvaohjaaja; hänet on kuulemma äänestetty jopa osaksi Britannian kansallisaarteistoa. Lapsena Fry teki viattomia ja vähemmän viattomia kepposia. Hän väänteli urkujen esi-asetetut nappulat vääriin asentoihin juuri ennen kirkonmenoja, ja usutti poikalauman näkyvästi ”varastamaan” kirjakaupasta. Kun lauma sitten jäi kiinni, niin kuin oli tarkoituskin, kasseista ravisteltiin kaupan pöydälle likaisia alushousuja, murustuneita keksejä, lyijykynän teroitusjätettä ja vuotava pullo shamppoota.

Poikajoukon myymälävarkaus oli kepponen, mutta Fry kertoo myös, että hän ihan oikeasti tapasi hoitaa raha-asiansa varastelemalla. Hänet erotettiin sen vuoksi erotettiin koulusta. Isä oli asiasta luonnollisesti aivan lyöty, ja tarjosi sen jälkeen pojalleen ylenpalttisesti rahaa, ettei Fryn olisi tarvinnut varastaa.

Kuvaus isästä on raadollisen uskottava: Isä on ilmeisen etevä, mutta ”meidän kaikkien oli äärettömän vaikea kasvaa niin hurjilla älyllisillä kyvyillä varustetun miehen synkeässä, syvämietteisessä varjossa”. Hän työsketeli joka päivä, myös jouluna ja lakisääteisinä lomapäivinä. Fry kertoo, että hän itse on toista maata. ”Minä olin lapsesta asti ahne ja aina olen rakastanut elämän mukavuuksia ja menestyksen symboleja.”

Kirja sisältää yhden itseironisimmista, mutta samalla kauneimmista ensirakkauden kuvauksista, jonka olen lukenut. ”Taivas ei ollut enää samanvärinen eikä kuu samanmuotoinen, ilma ei tuoksunut samalta eikä ruoka maistunut samalta”,kun Fry näki hänet. Hän osoittautuu Matthewiksi, ja pelkkä Matthewin olemassaolo tekee kaiken uudenlaiseksi. ”Jos Matthewin vaimo tai lapset löytävät tämän kirjan kirjastosta tia divarista, he katsovat hänen ohenevia harmaita hiuksiaan ja vatsakumpuaan ja haalistuneita sinisiä silmiään ja hihittelevät ja pudistelevat päätään.”

Hihittelytilaisuuksia kirja tarjoaa muillekin. Sinäkin, joka et tunne Stephen Frytä entuudestaan, voisit innostua kirjasta – ja hepusta itsestäänkin. Vähimmilläänkin Stephen Fryn kirja laajentaa ”haarniskaasi, joka tuppaa joka päivä kutistumaan, ellei sitä venytellä” , kuten filosofi Maija-Riitta Ollilla sanoo.

Elina Hermanson pitää itseään addiktina: hän pelkää, vihaa, rakastaa ja sinnikkäästi tavoittelee uusia lukuelämyksiä, jotka kaappaavat hänet maailmoihinsa ja sotkevat arkipäivän ympyrät. Ei ehkä uskoisi,mutta ammatiltaan Elina on (nuoriso)lääkäri.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme