Mainos
Mainos

Stockmannin tavaratalon suunnittelijoiden traaginen kohtalo sisällissodassa: Sodan ensipäivinä Vihdissä teloitettujen Thomén veljeksille järjestettiin muistohetki

Sisällissota on täynnä traagisia, sattumankin heittelemiä ihmiskohtaloita. Yksi näistä on Thomén veljesten matka, joka päättyi punaisten teloittajien eteen vain muutama päivä sodan syttymisen jälkeen.

Heidän kanssaan Vihdin metsään Uudellamaalla teloitettiin yhteensä 17 miestä. Toisinkin olisi voinut käydä, mutta helsinkiläismiesten joukko joutui murhanhimoisen punapäällikön uhriksi.

Tänään 1. helmikuuta vietetään Vihdin Nummelassa muistohetkeä kolmen Thomén veljeksen sekä heidän kanssaan surmattujen miesten muistoksi. Metsänhoitaja William Thomé sekä arkkitehdit Valter ja Ivar Thomé edustivat helsinkiläistä suomenruotsalaista sivistyneistöä, heille punaisten aloittama vallankumous oli kauhistus.

Historioitsja Marko Paavilainen on kirjoittanut Thomén veljesten kohtalosta tietokirjan Murhatut veljet (2016). Tämän kirjan ansiosta Thomén suvun tragedia on noussut uudelleen tietoisuuteen.

Pakomatkalle punaisesta Helsingistä

Veljeksillä oli suvun iso ratsutila Kirkkonummella, jonne he lähtivät pyrkimään punaisesta Helsingistä heti vallankumouksen alkaessa tammikuun 27.

Mukana lähti myös neljä heidän ystäväänsä, nuorimpina 20-vuotiaat metsäylioppilas Erik Castrén ja lakitieteen opiskelija Väinö Vuoristo. He kaikki olivat liittyneet suojeluskuntaan jo vuoden 1917 puolella.

Pako Helsingistä tehtiin hiihtämällä osin Suomenlahden jäitä pitkin yön pimeydessä. Kirkkonummelta hevosten vetämä miesjoukko lähti reellä pakenemaan läpi punaisten hallitseman maakunnan. Uudenmaan seutu oli tiukasti punaisten saartama kaarella Karjaa-Hyvinkää-Helsinki. Tuon kehän yli piti päästä kohti pohjoista, lopulta tavoitteena valkoinen Vaasa.

Samaan aikaan Thomén ryhmän kanssa teki pakomatkaa toinenkin suojeluskuntalaisten joukko, kaikki olivat tuttuja keskenään. Oli parempi hajaantua ja yrittää välttää punaisten ratsiat.

Nummelan punapäällikkö yritti pelastaa

Huonosti kävi - molemmille. Thomén veljesten ryhmä jäi punaisten haaviin Nummelan aseman liepeillä 1. helmikuuta aamulla klo 6. Toinen joukko oli pidätetty pohjoisemmassa Palojoella jo pari päivää aikaisemmin.

Thomén reen vangit vietiin Nummelan työväentalolle, jossa paikallinen punakaarti kohteli heitä asiallisesti. Joukkoja johti Edvard Helle. Hän oli sosialidemokraattien kansanedustajana ja ministerinä ansioituneen Veikko Helteen (1911- 2005) isä.

Helle määräsi, että vangit siirretään Helsinkiin päämajan tuomittavaksi. Mutta valkoisten vankien kohtalon määräsikin lopulta punaisten keskinäinen välien selvittely.

Työväentalon pihaan karahti Hyvinkäältä niin kutsuttu punakaartin lentävä osasto. Heitä pidettiin kaartin eliittinä, mutta todellisuudessa he olivat julmia murhaajia, joiden sodankäynnissä ei ollut minkäänlaista moraalia. Osastoa johti 25-vuotias urheilijanuorukainen Lauri Kara, despootti, joka osaston sotilaat tottelivat sokeasti.

Hyvinkään murhapäällikkö kaappasi vangit

Historioitsija Paavilainen kutsuu Lauri Karaa sisällissodan pahimmaksi murhamieheksi. Kun sota alkoi, Karasta tuli puhdistaja ja tunteeton teloittaja, jonka omatkin tuomitsivat.

Niinpä työväentalolla syntyi miltei tappelu punaisten kesken. Edvard Helle joutui perääntymään, kun Kara miehineen alkoi heilutella pistimiään omiaan kohti. Kara ilmoitti, että hän ottaa pidätetyt valkoiset haltuunsa ja vie heidät oikeuteen. Helle aavisti, että miesten henki lähti nyt hänen käsistään.

Matka kesti muutaman kilometrin. Hevoset pysäytettiin. Kara komensi Thomén veljekset ystävineen ylös reestä ja metsän reunaan riviin. Siinä käytiin Karan oikeudenkäynti.

Tämä tapahtui 1. helmikuuta 1918 klo 14, vain kahdeksan tuntia pidätyksen jälkeen.

Palojoella pidätetyn toisen valkoisten joukon kohtalo oli aivan sama. Pidättäjinä oli paikallinen punaisten osasto, joka vei heidät vankilaksi muutettuun Vihdin kunnantaloon. Sinnekin osui paikalle Kara, joka löysi talon parvella kyhjöttäneet valkoiset.

Kara lupasi siirtää heidät Nummelan työväentalolle. He päätyivät Thomén ryhmän lailla suohautaan – jo aamupäivällä klo 11.

Karan kuolemanpartio teloitti yhden päivän aikana 17 miestä.

Thomén suku vaikeni murhista

– Sisällissodan hinta oli Thomén suvulle niin kova, että he vaikenivat poikien kohtalosta tyystin, luonnehtii historioitsija Marko Paavilainen.

Thomén perheessä oli kahdeksan lasta, joista neljä poikaa. Pojista ainoana eloon jäänyt taidemaalariveli Verner Thomé esiintyi julkisuudessa paljon taiteensa vuoksi, mutta Paavilaisen mukaan hän ei puhunut veljiensä kohtalosta koskaan mitään.

– Thomén leskiäiti oli syvästi uskonnollinen, hänen sanotaan antaneen hiljaa anteeksi murhaajille, kertoo Paavilainen.

Arkkitehdit Valter ja Ivar Thomé ehtivät piirtää Stockmannin tavaratalon Helsingin keskustaan, mutta eivät koskaan saaneet nähdä valmista rakennusta. Kollegat veivät loppuun kesken jääneen työn.

Metsänhoitaja William Thomén yritys siirtyi sittemmin sukuyhteyksien kautta Jouhkin perheen omistukseen. Jouhkien omistama Thominvest pitää yhä yllä murhattujen veljesten muistoa.

Jälkipolville on jäänyt myös veljesten huomattavan kokoinen hautamuistomerkki Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme