Mainos
Mainos

Surumielinen kertomus DDR:stä

Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan

(Atena. Suomentaneet Liisa Ryönä ja Robert Ryönä)

On mielenkiintoista lukea kirjallisuutta, joka perustuu kirjailijan omakohtaisesti kokemaan aikaan ja aikalaistodistukseen yhteiskunnallisesta murroksesta. Ainakin saksalaisilla kirjailijoilla aiheita riittää. Eugen Ruge syntyi Uralilla karkotettujen vanhempien pojaksi. Aikuisena hän loi tiedemiehen uraa DDR:ssä.

Neljän sukupolven tarina Itä-Saksasta jättää lukijan surumielisyyteen. Miten on mahdollista, että jokaisella sukupolvella elämä meni jotenkin pieleen? Suuret sukupolvikokemukset: sota, natsismi, DDR, kommunismin romahdus, yhdistynyt Saksa loivat ilmeisesti kuilun. Yhteiskunnan ja elämän perusarvot muuttuivat nopeasti ja voimakkaasti. Tämä peruskuvio on itse asiassa kirjan mielenkiintoisin juonne. Kun yhteiskunta käy läpi suuria muutoksia, yksilön sopeutumiskyky on valtavalla koetuksella.

”Vähenevän valon aikaan” -teos keskittyy tapahtumiin, joista jokainen sukupolvi kertaa oman tarinansa eli kuinka asian muistaa ja sen tulkitsee niin tapahtumahetkellä kuin yhteiskunnan muututtua.

Kommunistisankari Wilhem viettää 90-vuotisjuhlaa. DDR:ssä Wilhelm palkitaan puolueveteraanin kultaisella ansiomerkillä ja juhlapuheessa vilisevät puolitotuudet. Yhtenäisessä Saksassa hän on ykskantaan rikollinen.

Kurt tekee 30 vuoden ajan tiedettä. Metrin pituinen määrä julkaisuja kilpailee jo Leninin tuotannon kanssa. Uhraukset ja työ ovat olleet todellista, mutta muuttuvat merkityksettömäksi historian lehden kääntyessä.

Teos kuvaa elämää DDR:ssä. Kaikkea sai, jos vain osasi verkostoitua ja vaihtaa: kaviaaria, teatterilippuja, makkaraa, nailonsukkia, vetoketjuja. Kuuliaiset kommunistit saivat natsien omistamat talot haltuunsa pientä vuokraa vastaan. Yhtenäisessä Saksassa piti vain kävellä supermarkettiin ja ostaa mitä tarvitsi. Uudessa Saksassa omaisuus, kuten asunnot, palautettiin niiden oikeille omistajille.

Entäpä ikäihmisten toimeentulo? Mitä tapahtuisi yhdistymisessä natsihallinnon vainon uhrin eläkkeelle?

Muutos ei merkitse Aleksanderin tai Markuksen elämän helpottumista. Kaikkea saa, kaikki on mahdollista, silti kaikki on päämäärätöntä, minäkäsitys juureton ja yhteys isovanhempiin ja vanhempiin on ohut, jopa piittaamaton.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme