Mainos
Mainos

Syömishäiriöt voivat siirtyä äidiltä tyttärelle

Lasten syömishäiriöiden taustalta voi tutkimusten mukaan löytyä korostuneen terveystietoisia tai jatkuvasti laihduttavia äitejä, joilla myös itsellään on syömishäiriöitä. Syömishäiriöstä kärsivä äiti saattaa kohdella lastaan ja tämän tarpeita samalla tavalla kuin itseään.

Sukupolvien välistä yhteyttä syömishäiriöiden taustalla ovat eri tutkimusten pohjalta selvittäneet Suomen Lääkärilehdessä tutkija Susanna Saarilehto, vs. erikoislääkäri Helena Lapinleimu sekä vs. apulaisprofessori Soili Keskinen. Heidän mukaansa tyttärien syömisongelmien sekä äidin kroonisen laihduttamisen välinen yhteys on tullut esiin useissa tutkimuksissa, vaikka tutkimustieto onkin vielä hajanaista.

Syömishäiriöisten tyttöjen äidit olivat aloittaneet laihduttamisen selvästi nuorempina kuin niiden tyttöjen, jotka söivät normaalisti. Syömistään rajoittavien äitien kouluikäisillä tyttärillä on taipumusta samanlaiseen käyttäytymiseen kuin äideillään. Näissä tapauksissa kyse ei ole onnistuneesta painonpudotuksesta, vaan jatkuvasta syömisen kontrolloinnista ja ruokien mieltämisestä sallituiksi ja kielletyiksi.

Vauvojakin laihdutetaan

Myös lasten kasvuhäiriöt, joihin ei liity lääketieteellistä syytä, näyttäisivät olevan jollain tavalla yhteydessä äitien laihduttamiseen. Omaa syömistään rajoittavat äidit saattavat rajoittaa myös lapsilleen tarjoamaansa ruokaa. Varsinaiset syömishäiriöt kuten bulimia ja anoreksia sekä korostunut ravitsemustietoisuus ja jatkuva painontarkkailu saattavat vaikuttaa tutkijoiden mukaan hyvinkin suoraan ja dramaattisesti lapsen ravitsemukseen. Aiheeton huoli pikkulasten painosta ja ruumiin muodosta sekä lasten niukka ravitseminen on tavallisempaa erityisesti anoreksiaa ja bulimiaa sairastavilla äideillä. Osa äideistä on myöntänyt laihduttaneensa vauvaansa jo tämän ensimmäisenä elinvuotena.

Eräässä tutkimuksessa on todettu syömishäiriöisten äitien lapset myös muita kevyemmiksi. Mitä huolestuneempi syömishäiriöinen äiti oli omasta ruumiinmuodostaan, sitä kevyempi oli hänen lapsensa. Saarilehto, Lapinleimu ja Keskinen kehottavat kuitenkin varovaisuuteen vedettäessä johtopäätöksiä näiden tutkimusten pohjalta. Kirjoittajien mielestä on vaikea eritellä, onko havaituissa yhteyksissä olennaista tarjotun ruuan vai vuorovaikutuksen laatu ja määrä.
(STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme