Mainos
Mainos

Tariq Ali: Taistelu Pakistanista

Suomentaja: Risto Tiittula

(Into Kustannus)

Pakistanille tärkein maa on ja tulee olemaan Intia, ei Afganistan. Vaaleissa toisensa jälkeen islamistit ovat menestyneet heikosti, vaikka erityisesti viime vuosina lännessä on maalattu kauhukuvia siitä, että äärimuslimit pääsevät Pakistanin ydinasenapin äärelle.

Maata ei kuitenkaan uhkaa ääri-islamilaisten valtaannousu - ellei sitten Yhdysvaltojen pommituksiin nojaava ulkopolitiikka aja Pakistanin asevoimia ja turvallisuuspalvelu ISI:ä hajoamaan sisältäpäin. Maan suvereniteetin jatkuvat rikkomiset tappavin lennokki-iskuin eivät voi jatkua seurauksitta loputtomiin.

Näin valtaapitävistä kirjoittaa säälimättömään, poleemiseen ja sarkastiseen tyyliinsä, Lontoossa asuva pakistanilainen kirjailija, toimittaja Tariq Ali kirjassaan Taistelu Pakistanista. Eikä Ali malta olla sivaltamatta, että vielä Neuvostoliiton Afganistanin-miehityksen aikana nämä islamistit olivat lännen tukemia ”vapaustaistelijoita”. Ja että lännen tukemat johtajat olivat tarvittaessa hyvää pataa vanhoillisten islamistien kanssa, Benazir Bhutto mukaan lukien.

Islamilaista maailmaa kommentoivana intellektuellina Ali kuuluu tätä nykyä lähes näkymättömään ja hiljaiseen poliittiseen leiriin. Hän ei ole Washingtonin ulkopolitiikkaa myötäilevä uuskonservatiivi eikä sitä kiihkeästi vastustava islamisti. Ali on 60-lukulainen vapaamielinen vasemmistolainen, joka peri maailmankuvansa vanhemmiltaan Lahoressa.

Alin mukaan Pakistanilla on ollut vain huonoja johtajia, olivat nämä sitten kenraali-diktaattoreita tai demokraattisesti valittuja. Synninpäästön saa ainoastaan Pakistania itsenäistymisen jälkeen vain lyhyen aikaa johtanut Muhammad Ali Jinnah. Vuosina 1999-2008 maata johtanut vallankaappari, terrorismin vastaisen sodan liittolainen Pervez Musharraf on höykytyksen pääkohde. Ali kyllä myöntää, että Musharrafin aikana media pääsi toimimaan välillä erittäin vapaasti, mikä johti virkeään ja kriittiseen debattiin.

Johtavat poliitikot töpeksivät alusta lähtien, heti itsenäistymisen jälkeisen tilanteen. Intiasta rytinällä irtautunutta maata ei osannut ohjata kukaan. Itä-Pakistaniin, itsenäistyttyään Bangladeshiin, suhtauduttiin rasistisesti, tai kuin tyhmään maalaisserkkuun. Korruptio, kyynisyys ja tekopyhyys olivat ja ovat valtaapitävien joukossa läpitunkevaa. Sukulaiset tapattavat toisiaan. Salaliittoteoriat voivat hyvin. Koulutus ja terveydenhuolto ovat olemassa vain nimeksi, jos sitäkään. Niille ei aina edes ole omaa ministeriötä. Traumatisoituneessa maassa on Alin mukaan vain viitisensataa psykiatria (Pakistani väkiluku on 187 miljoonaa).

Pakistanissa valtaa pitää asevoimat ja turvallisuuspalvelu ISI. Maan toiseksi vaikutusvaltaisin tekijä on Pakistanissa vuorollaan palveleva Yhdysvaltojen suurlähettiläs. Alin mielestä Pakistan on alusta lähtien ollut Yhdysvaltojen ohjauksessa ja ovimattona. Se on aina ollut antikommunistinen, toisin kuin Neuvosto-Moskovan kanssa kaveerannut Intia. Tämän lisäksi uskonnollisia ”vapaussotureita” tarvittiin patoamaan kommunismi Afganistanissa.

Kirja ei ole perinteinen historiateos vaan vahvasti oma näkemys Pakistanin kuudesta viime vuosikymmenestä. Välillä kerronta asiallisesti poukkoilee,, mutta on toisaalta vetävästi kirjoitettu. Ali lainaa pakistanilaisia runoilijoita, joiden poliittisia tilanteita ja yleisiä tunnelmia kuvaavat säkeet toimivat hyvin. Alin kynä on sapekas ja hykerryttävä: ”…lukuisten viivytysten jälkeen hermostunut kenraali Musharraf esiintyi televisiossa hiukset huonosti värjättyinä ja yritti näyttää sellaiselta johtajalta…”. Yhä käytävä sota Afganistanissa on ”ihmiskunnan ensimmäinen imperialistinen sota naisten vapauttamiseksi”.

Ali on toiveikas, maan alennustilasta huolimatta. Pakistan on yhä kasassa, vaikka suurilla historiallisilla maakunnilla on vahva paikallisidentiteetti. Tämä on taas osaltaan hillinnyt al-Qaida-henkisen ääri-islamismin nousua. Maan korkeimmasta tuomarikunnasta on löytynyt selkärankaa vastustaa härskiä poliittista pelailua.

Ali tuntee synnyinmaansa, seuraa sen tapahtumia ja matkustaa siellä usein. Hän myös ns. tuntee kaikki Pakistanissa, hänellä on tietokanavia entisiä presidenttejä, kenraaleja ja pääministereitä myöten.

Käännös on ilmeisesti tehty kiirehtien. Siinä on välillä jopa häiritsevän solkenaan anglismeja.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme