Mainos
Mainos

Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio. Kertomuksia seksistä ja väkivallasta

Arvio: Pertti Nyberg

(Siltala 2011)

"Anders Johansson, 19-vuotias talollisen poika Tenholan pitäjästä, on harjoittanut eläimeensekaantumista vanhempiensa omistaman mustan hiehon kanssa. Sitä paitsi on hän vapaaehtoisesti myöntänyt harjoittaneensa samaa kauhistuttavaa syntiä muutamien vuosien ajan erään lehmän, vasikan sekä toisen, sittemmin Tukholmaan myydyn hienon hiehon kanssa."

Historiantutkija Teemu Keskisarjan kirja 1700-luvun suomalaisesta seksistä ja väkivallasta on hätkähdyttävää luettavaa. Oikeuden pöytäkirjojen pohjalta käydään läpi pääasiassa tuon ajan seksuaalirikoksia ja kirjan merkittävin löytö on, että Suomessa eläimiin sekaantuminen oli muita maita yleisempää.

Kun esimerkiksi 1700-luvun Hollannissa mestattiin melkeinpä paniikissa homoja, Suomessa ei ainakaan säilyneiden asiakirjojen pohjalta homous näyttänyt olevan kovinkaan yleistä. Itse asiassa homoutta ei lakitekstissä suoraan edes mainittu. Sen sijaan suomalaiset näyttävät kunnostautuneen jopa oudon innokkaasti sekaantumaan eläimiin.

Kyynelten kallio -kirjassa on oikeuspapereiden pohjalta lukuisia kuvauksia tästä yleensä kuolemantuomioon johtaneesta rikoksesta.

Kuolemalla joutuivat rikoksen sovittamaan myös kohteena olleet eläimet ja kirjassa kuvataankin irvokkaita tapahtumia, jossa sarjasekaantujan lisäksi lahdataan kokonaisia karjalaumoja. Sekaantujien rikos kun ei yleensä jäänyt vain yhteen kokeiluun lehmän tai tamman kanssa.

Teemu Keskisarjan mukaan juuri 1700-luku oli rikostilastoissa eläimiinsekaantumisen huippuaikaa ja Suomessa eläimiin sekaannuttiin väkilukuun nähden selvästi useammin kuin Ruotsin valtakunnan ruotsalaisessa osassa. Muualla Euroopassa tästä rikoksesta on vain yksittäisiä tuomioita.

Teemu Keskisarja pohtii pitkään, mihin eläimiinsekaantumisen runsaus pohjolassa oikein perustuu. Arhippa Perttusen laulamissa runoissa Lemminkäinen syyttää itseään Väinämöistä sekaantujaksi - asia on siis tunnettu täällä jo pitkään. Paavi Aleksanteri III päivitteli puolestaan jo 1100-luvulla pohjolan oloja, joissa silmiinpistäviä kauheuksia olivat lastenmurhat ja eläimiinsekaantuminen.

Vuosisatojen ajan sekaantumiseen suhtauduttiin melko lievästi, mutta vähitellen rangaistukset kovenivat ja 1700-luvulla asiaan suhtauduttiin kaikkein ankarimmin. Keskisarjan mukaan Ruotsin tehokkaan hallintokulttuurin leviäminen virkamiesten ja pappien myötä oli varmasti yksi syy käräjöinnin lisääntymiseen. Keskisarja kuitenkin ihmettelee, että sekaantujia löytyi myös syrjäseuduilta kuten Sotkamosta, Suojärveltä tai Kuhmosta, joissa virkamiehiä oli vain muutamia.

Lopullista vastausta eläimiinsekaaantumisen runsauden syistä Keskisarja ei anna. Ihmiset elivät eläinten kanssa lähekkäin, mutta niin elettiin muuallakin Euroopassa. Ehkä muualla asiasta ei vain tehty yhtä suurta numeroa.

Eläimiinsekaantumisen ohella seksuaalisuus näkyy muutoinkin vahvasti oikeuden pöytäkirjoissa. Ankarasti rangaistiin 300 vuotta sitten rikos nimeltä "kaksinkertainen huoruus", joka tarkoitti avioliitoissa tahoillaan olleiden sukupuoliyhteyttä. Siitä saattoi saada kuolemanrangaistuksen eli ankaramman rangaistuksen kuin raiskauksesta tai alaikäisen eli alle 12-vuotiaan makaamisesta.

Sukurutsa puolestaan ymmärrettiin paljon laajemmin kuin nykyisin. Jos isäntä oli ollut sukupuoliyhteydessä vaikkapa naapurin emännän ja myöhemmin tämän tyttären kanssa, oli sekin sukurutsa ja isäntä joutui mestattavaksi. Vastaavasti jos nainen oli ollut naapurin isännän ja tämän pojan kanssa, oli nainen tehnyt sukurutsaisen teon ja joutui teloitettavaksi.

Teemu Keskisarja on hyvä kirjoittaja. Hän kertoo elävästi, melkeinpä dekkarimaisella tyylillä entisajan hirveyksistä. Aivan omiin humoristisiin sfääreihin kirjoittaja pääsee käyttäessään upeasti nykypäivän termejä kuten parisuhdeväkivalta tai vaikkapa työpaikkakiusaaminen.

Historioitsijan tavoin hän pohtii laajasti lähteitään ja niiden merkitystä. Esimerkiksi pedofiliaa ei 1700-luvulla näytä oikeuden pöytäkirjojen valossa olleen juuri ollenkaan, mutta lähteiden vähyys ei tietenkään tarkoita, etteikö sitä olisi ollut - lapsien puheita ei vain kuunneltu kuten nykyisin tehdään.

Kyynelten kallio -kirjassa kerrotaan laajasti myös 1700-luvun elämänmenosta ja yhteiskunnasta. Viina virtasi ylenpalttisesti ja ihmiset olivat varsin väkivaltaisia, mutta silti kunnianloukkausoikeudenkäyntiin saatettiin joutua niinkin yksinkertaisesta syystä kuin pierusta.

Keskisarja haluaa murskata myytin entisajan auvoisesta "yhteisöllisyydestä" - ihmiset elivät paljolti yhteistaloudessa, mutta yhteisöllisesti he eivät eläneet. Naapurit tunsivat toki toisensa, mutta eivät Keskitalon mukaan välittäneet toisistaan sen enempää kuin modernilla omakotitaloalueella. Jokaisella kun oli omat murheet kannettavanaan. "Laitumista ja rysäpaikoista riideltiin rankemmin kuin rappukäytävän sotkemisesta ja musisoinnista."

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme