Mainos
Mainos

Tiia Aarnipuu & Petja Aarnipuu: Kondomikirja

Arvio: Pertti Nyberg

(Into 2012)

Kondomikirjan parasta antia on ehkäisy-yrittelyjen lyhyt kulttuurihistoria. Siitä selviää, että naintia on haluttu harrastaa vuosisatoja muussakin kuin lapsentekomerkityksessä. Siitä lähtien, kun ihmiset ymmärsivät panemisen ja lastensaannin yhteyden, on myös erilaisia ehkäisyvälineitä ja -aineita ryhdytty kehittämään.

Vielä sata vuotta sitten suomalaisnaisetkin ovat yrittäneet estää hedelmöittymisen etikalla tai istumalla lumihangessa. Miesten pääasiallinen ehkäisymuoto oli keskeytetty yhdyntä.

Miehisen kondomin leviämisen edellytyksenä oli tietenkin riittävä tekninen kehitys mutta myös ajattelutavan muutos - kondomi luotiin paitsi ehkäisyvälineeksi myös tautien taltuttajaksi. Kuppa oli ihmisen runtelijana ja lopulta tappajana jopa pahempi kuin nykypäivän hiv ja aids. Toisaalta ymmärrettiin, että pitkään yleisenä jälkiehkäisymenetelmänä toiminut lapsen hylkääminen tai tappo ei kuulunut modernin ihmisen elämään.

Erilaisia siemennesteen vapaan liikkuvuuden estäjiä on ollut olemassa satoja vuosia, mutta vasta 1600-luvulla erilaiset eläinten suolista tehdyt kondomiviritykset yleistyivät ainakin rikkaissa piireissä. Ja varmaan Suomessakin on täytynyt olla kondomeja, sillä yksi maailman vanhimmista säilyneistä kondomeista on löytynyt 1640-luvun Ruotsista.

1900-luvulle tultaessa aluksi kumi ja sitten lateksi tekivät elämästä helpomman. Varmuusvälineet ohenivat, varmenivat, tuli kuuluisa spermasäiliö, eri koot ja lopulta erilaiset väri- ja makuviritykset.

Heteroille ja homoille on nykyisin omanlaisensa ja lesbojenkin käyttöön on kehitetty omansa. Yrityksestä huolimatta lateksisprayn kehittäminen ei ole vielä onnistunut.

Kondomikirja käy läpi klassiset paavillisen kielteiset näkemykset ehkäisystä ja kondomeista, mutta ehkäpä ongelmallisinta kondomin käytössä on ollut ihmisten ujous. Kirja kertoo vanhojen vitsien ja monien haastattelujen pohjalta, kuinka monelle on ollut helpompi jopa varastaa kondomeja kaupasta kuin ostaa niitä.

Kirjan loppupuoli menee sitten valistuksen puolelle. Kirjassa paheksutaan monta sivua irtosuhteita harrastavia miehiä, jotka eivät käytä kondomia. Ihan oleellista valistamista - ja yhdyn kirjan kirjoittajien paheksuntaan - mutta kirjan hauska kulttuurihistoriallinen ote muuttuu enemmänkin sormi pystyssä valistamiseksi. Ehkä valistusta varten olisi voinut kirjoittaa toisen kirjan.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme