Mainos
Mainos

Tiina Rinne: Risupupu ja sammalsydän. Koristeita lähiluonnon materiaaleista

Arvio: Terhi Hyvärinen

(Gummerus)

Tiina Rinteen Risupupu ja sammalsydän on korea ja houkuttelevan näköinen, kuten pitääkin, vaikka kirjan idea on pitkälti ekoilussa. Rakenne on hyvä. Kaikki neljä vuodenaikaamme saavat oman käsittelynsä ja lukemisen voi aloittaa kulloinkin kyseessä olevasta ajasta.

Esimerkiksi nyt lähestyy aika, jolloin on parasta taivuttaa pajuja ja risuja. Kesällä tehdään tuohesta ropposia mansikoille, syksyllä voi kirjan ohjeiden mukaan tehdä upean asetelman koristeomenoista, talvella on vaikkapa erilaisten jäälyhtyjen aika.

Sekin miellyttää, että luonnonmateriaalit ovat kirjassa pääosassa. Asetelmiin ei tungeta räikeitä muovi- tai puutarhatonttuja. Harmoniset ja vaatimattomat luonnon luomat sävyt riittävät.

Rinteen kirja on enemmänkin joukko inspiroivia ideoita kuin opaskirja. Ohjeet ovat aika yleisellä tasolla, joten on hyvä, jos lukija on ennestään tottunut tekemään käsillään, eikä ole mikään nakkisormi.

Erittäin tärkeä osuus kirjassa on luku, jossa kerrotaan mistä ja millä edellytyksillä luonnonmateriaaleja voi kerätä, jos omaa metsäpalstaa ei ole. Rinne muistuttaa, että esimerkiksi tuohta voi kerätä vain kaadetuista puista maanomistajan luvalla. Varman päälle pelaa, jos ottaa asetelmiinsa ainoastaan pudonneita oksia, käpyjä ja terhoja. Puussa kiinni olevia oksia ei saa ottaa, vaikka puu olisi kaatunut.

Tämä on juuri sellainen kirja, jonka olisin antanut äidilleni. Hän oli esimerkiksi mestarillinen kranssien punoja ja tästä kirjasta olisi riittänyt inspiraatiota oviseppeleiden lisäksi lumi- ja jäälyhtyihin.

Minulle -tumpelolle- kirja on liian ylimalkainen. Enkä sitä paitsi käsitä, miksi ihmeessä yrittäisin väsätä koivunoksista etäisesti lintua muistuttavan hahmon, enkelin, kurjen tai hirvenpään sarvineen? Samoin esimerkiksi mustikanvarpulintu ja kuusenoksista väännelty havusydän näyttävät kirjassakin merkillisiltä, vaikka ne ovat mestarin käsialaa. Meidän ovessamme muodottomat kasat tuskin herättäisivät edes hilpeyttä.

Mutta kirja saa mielikuvituksen lentoon. Miksipä en tekisi voikukka-aikaan -vaikka sitten postinkantajan aamuyön iloksi- hetken kestävää seppelettä oveen? Ainakin sen teko sujuu ilman "sivuleikkureita".

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme