Mainos
Mainos

Todellista suomalaisuutta etsimässä

Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi

Arvio: Pertti Nyberg

(Teos 2012)

Miksi Suomi on Suomi -kirja on selvitys siitä, mitä me luulemme Suomen olevan ja mitä se ehkä ei kuitenkaan ole. Tutkija ja kääntäjä Tommi Uschanov rikkoo myyttejä, selventää väärintulkintojamme ja kertoo, miten asiat nähdään Suomen ulkopuolella. Perussanoma on, että suomalaiset luulevat Suomensa olevan ihan jotain muuta kuin mitä se oikeasti onkaan.

Uschanov kritisoi laajasti toimittajia, poliitikkoja, talousajatteluamme, sitä että vastustamme lähes kaikkea ja vielä sitäkin että emme osaa olla kielellisesti monitulkintaisia kuten vaikkapa ranskalaiset. Uschanovin kirjasta huokuu paitsi laaja sivistys ja lukeneisuus myös besserwisserimäinen pilkunviilaus.

Kun kirjoittaja vaatii meitä suomalaisia ymmärtämään hieman paremmin monitulkintaisia tekstejä, hän kuitenkin samalla uppoutuu opettajamaisesti korjaamaan toimittajien ja poliitikkojen melko yhdentekeviä paisutteluja tai myyttien pönkittämistä. Voisivatko nuo paisuttelut olla juuri niitä asioita, joita voi tulkita useammalla tavalla.

Mutta kaikesta huolimatta tämä on raikas näkemys suomalaisesta yhteiskunnasta sadan vuoden ajalta. Ehkä tarinointi on hieman hajanaista eikä kirja vastaa ihan esittämäänsä kysymykseen, mutta tästä huolimatta Uschanovin tekstiä lukee mielellään.

Kirjoittaja osallistuu myös yhteiskunnalliseen keskusteluun ja oikoo omasta mielestään muiden debatoijien vääriä näkemyksiä Suomen erityispiirteistä. Esimerkiksi Matti Apusen väite suomalaisista herkästi lakkoilevina ja siksi erityisesti kansainvälisten sijoittajien epäluulon kohteena olevana maana on Ushanovista puppua. Selvitysten mukaan investoijia kiinnostaa lähinnä maiden inflaatiovauhti ja budjettivajeen suuruus - siinä katsannossa lakkoilevat työläiset ovat lillukanvarsia.

Mutta se Suomi, miksi se nyt sitten on sellainen kuin on? Uschanov leikittelee ajatuksella, mitä olisi tapahtunut, jos historia olisi mennyt hieman toisin kuin meni. Olisimmeko ruotsalaisia vai venäläisiä? Molemmat mahdollisuudet olivat hyvin lähellä. Kun historia on mennyt kuten on mennyt, olemme siis suomalaisia, mutta miten määritellä tuo suomalaisuus muuten kuin kielen ja rajojen kautta.

Uschanov todistelee tutkimuksin ja selvityksin, kuinka kansalliset erityispiirteet ovat usein lainatavaraa ja täysin ristiriitaisetkin näkemykset näistä luonteenpiirteistä saattavat saada yleistä hyminää osakseen. Ei siis ratkaisua tälläkään rintamalla.

Entäpä kertooko Suomesta jotain meidän tapamme juoda alkoholia. Tarina huonosta viinapäästä on nimittäin todella vanha ja sitä toistellaan ikään kuin itsestäänselvyytenä vielä tänäkin päivänä. Jo vuosisata sitten suomalaiset pitivät itseään viinamäen miehinä, vaikka tuolloin juotiin historiallisen vähän alkoholia. Uschanovin mukaan myytti huonosta viinapäästä luotiin poliittisiin tarkoitusperiin ja sitä pönkitti omista lähtökohdistaan sekä oikeisto että vasemmisto. Oikeisto halusi yhdistää juopottelun vasemmistolaiseen häirikkökulttuuriin ja vasemmisto puolestaan halusi painottaa huonoa viinapäätä perinnöllisenä suomalaisena tekijänä, jotta sitä ei voisi yhdistää mihinkään poliittiseen suuntautumiseen. Niinpä kun kaikki pitivät viinaa pahana, oli leima suomalaisista viinamäen miehinä valmis. Myytti tuosta elää edelleen.

Kielenkääntäjänä Uschanovilla on paljon kokemusta suomen kielestä verrattuna muihin kieliin. Esimerkiksi kielelliset provokaatiot, joita perussuomalaiset näyttävät paljon harrastavan, ovat vaikeita suomalaisille. Ranskalaisille tai briteille kielen sisällöillä leikittely ja provokaatiot ovat tuikitavallisia, mutta suomalaiset haluavat, että puhe ja kirjoitukset ovat yksitulkintaisia. Sama on lain kanssa - sitä ei saa tulkita, vaan se on otettava kirjaimellisesti.

Uschanov viittaakin teorioihin Suomesta yhtenäiskulttuurin maana, jossa myös kieli on yhtenäinen kaikille. Tämä johtaa kielelliseen niukkuuteen ja siihen, että asiat on ymmärrettävä yksiselitteisesti. Kun sitten Suomessa yritetään tehdä jonkinlaista ironiaa, parodiaa tai sarkasmia, se menee suurelta yleisöltä aina yli. Populaarikulttuurista löytyy useita esimerkkejä tango Pelargoniasta aina Hassisen Koneen Rappiolla on hyvä olla -biisiin. Ironiaa ei ymmärretty.

Entäpä sitten suomalainen talousajattelu - sitä kuvaa kirjoittajan mukaan jatkuva ylipessimistisyys. Kyse ei ole vain viime vuosien tai lama-ajan ajattelusta vaan vähintään koko itsenäisyysajan ajattelusta. Velkaa on aina pidetty pahana vaikka kyseessä olisi investointivelka, siis uuteen tuotantoon ja kasvuun sijoittaminen. Mediassa valtion velkaantumista verrataan aina kotitalouksien velkaan, vaikka tavallisen ihmisen on maksettava velka vähintään eläkkeelle siirtyessä, mutta valtiolla voi olla velkaa vaikka vuosisatoja eikä siitä tule mitään ongelmia.

Kun Suomi oli liittymässä emuun (euroa pohjustaneeseen ryhmään), suomalaiset virkamiehet katsoivat euron käyttöönoton olevan vaarallista, koska juuri Suomi voisi olla heikoin lenkki koko järjestelmässä. Suomalaiset virkamiehet näkivät siis Suomelle koittavan sen kohtalon, joka on nyt Kreikalla ja Suomi on puolestaan liiton parhaimpien jäsenmaiden joukossa. Pessimismi kukkii siis ajassa kuin ajassa.

Keskustelu suomalaisten sooloilusta nyt eurokriisin aikana ei sekään ole mitään uutta. Uschanovin mukaan Suomi on sooloillut eri asioissa ainakin sata vuotta. Esimerkkejä hän luettelee läjäpäin. Suomi oli heroiinin kulutuksessa maailman ykkönen 40-luvun lopulla ja vasta YK:n jatkuvat moitteet muuttivat tilannetta - jos mitään ei olisi tehty, Suomi ei olisi päässyt YK:n jäseneksi. Suomessa ihmeteltiin, että eikö se ole suomalaisten oma asia, jos laitamme heroiinia yskänlääkkeeseen.

Maamiinoista luopumisen nihkeyttä tai sisällissodan häviäjien julmaa kohtelua Suomi selitti myös erityissyillä. Uschanovin mukaan kaikkea sooloilua yhdistää suomalaisten säästämisvimma. Kun meillä kaikkea selitetään säästämisellä, muu maailma näkee asioissa myös moraalisia puolia. Kun Nokia säästää Bochumissa ja pitää tehtaan sulkemista läpihuutojuttuna, Saksassa ajatellaan, että suomalaisilla on moraalinen velvollisuus auttaa työttömäksi joutuvia. Kun Suomi säästi sisällissodan häviäjien ruokkimisessa, Ruotsissa katsottiin että Suomella on moraalinen velvoite pitää hävinneitä elävien kirjoissa ruokkimalla heitä. Kreikan auttaminen on samanlainen kysymys - muualla tämä nähdään moraalisena kysymyksenä, meillä rahakysymyksenä.

Suomalaisilla on siis erityispiirteensä. Olemme pihejä, emme ajattele asioiden moraalisia puolia ja kielemme on olemassa vain siksi, että osaamme sanoa yksinkertaisia asioita selkeästi. Lisäksi olemme ajattelussamme historiattomia ja jos nyt hieman ylitulkitsen Uschanovin kirjaa, Suomi on Suomi, koska olemme melko tietämättömiä ja yksinkertaisia.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme