Mainos
Mainos

Toivoasi et saa menettää – Orvoksi jäänyt poropoika Toivo kasvoi perheenjäseneksi Tahkoloille

Kuusamossa Erolan tilalla asustaa pieni porouros Toivo. Sinnikäs poropoika löytyi pellolta, menehtyneen äitinsä viereltä, vain muutamaviikkoisena. Porotilalliset Marja-Leena ja Jouni Tahkola päättivät ottaa hennon vasan huomiinsa.

Hauras poropoika napattiin varoen kiinni ja hän matkasi isännän sylissä autolla kohti uutta kotiaan. Aluksi tulokas roukui* paljon ikäväänsä, oli arka ja pelokaskin. Piskuinen poro nimettiin Orvoksi.

Orpo söi ruohoa, mutta isäntäväki tiesi, ettei poro näin pienenä selviäisi ilman maitoa. Hieman alle kaksi viikkoa Tahkolat syöttivät ruiskulla maitoa, kunnes uusi ystävä oppi tuttipulloon. Luottamusta rakennettiin myös voikukin, jotka yhä ovat eläimen herkkua! Ajatus uudesta nimestä kasvoi yhdessä voimistuvan vasan kanssa.

– Tyttäreni ehdotti Toivoa ja se tuntui kaikin puolin sopivalta, Marja-Leena Tahkola kertoo.

Jouni Tahkola rakensi Toivolle oman aitauksen, vaikka sittemmin poropoika on viihtynyt pihapiirissä myös vapaana. Ensipäivinä yhdessäoloa harjoiteltiin talutushihnan kanssa.

Uusi perheenjäsen on vaatinut runsaasti huomiota ja Tahkolat ovatkin viihtyneet tiiviisti kotosalla. Toivo saa yhä neljästi päivässä makoisan maitopullonsa, joten läsnä on oltava. Kaikesta kuitenkin kuuluu, että Toivo on antanut niin valtavasti enemmän, kuin perheeltään vaatinut.

– Meillä on ollut aivan ihana kesä! Marja-Leena huokaa.

"Toivo loikki vastaan kuin koira, suukotteli ja helli"

Yhden viikonlopun isäntäväki on ollut poissa ja tuttipulloa pääsi tuolloin ojentamaan Marja-Leena Tahkolan appi, pitkän linjan poromies. Jälleennäkeminen suloisen poropojan kanssa oli emännän mukaan kuitenkin kurjan eron kruunu:

– Toivo loikki vastaan kuin koira, suukotteli ja helli!

Tahkolat kuvaavat Toivoa hellyydenkipeäksi ja hurmaavaksi, eloisaksi uudenlaisen vapautensa rakastajaksi, jossa kohtaavat riemu ja lämpö. Orpoporosta on kasvanut valloittava persoona! Erolan tilalla on suven mittaan piipahtanut myös paljon vieraita ja kaikki ovat estoitta ihastuneet hurmuri-Toivoon.

– Hauskaa, että Toivo on nyt myös julkkis, Marja-Leena iloitsee.

Jatkossa Tahkolat toivovat, että Toivosta kehkeytyisi paitsi perheporo myös rekiporo. Keskinäinen luottamus on vahva ja kasvava uros kaipaa koko ajan uusia aktiviteetteja.

– Puhuttelevinta on kaiketi ollut, miten tuollainen puolivilli kaupaa seuraa, Marja-Leena Tahkola miettii.

Yhden yön seikkailu poroneidon kanssa

Tahkolat ymmärtävät, että saattaa tulla myös aika, jolloin Toivo haluaisi palata omiensa pariin. Toistaiseksi niin ei ole kuitenkaan käynyt, vaikka yhden yön seikkailulla on poroneidon kanssa kirmannutkin. Muitakin eläinystäviä valpas Toivo on ennättänyt hankkia: Tahkoloiden Nuppu-kissan kanssa he muodostavat mainion kaksikon.

– Nuppu tulee aina seuraamaan, kun Toivoa syötetään, kertoo Marja-Leena hymyä ääneessään.

Toivo-poro myös liittyy aina joukkoon perheen eri askareissa. Isäntäväki onkin tuuminut hänen olevan kuin lemmikkikoira, mikä sekin on tuonut heille iloa ja lohtu. Viime syksynä menehtynyt rakas Waldo-koira sai ehkä hieman yllättävänkin seuraajan.

Toivon lauma on hänen uusi perheensä, rakkautensa uskollista ja ehdotonta. Ja siinähän onkin jo kaikki, usko, Toivo ja rakkaus.

*Roukuaminen on porojen ääntelyä.

Ruotsalaisen Hans Nilssonin unelma kävi toteen kun hän sai kolmen vuoden etsinnän jälkeen kuvattua täysin valkoisen hirven.

​​​​​​​

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme