Mainos
Mainos

Tuomarit vievät valtaa eduskunnalta

Tuomareiden valta on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja valta lisääntyy edelleen eduskunnan kustannuksella. Näin arvioi professori Jukka Kekkonen suomalaisen oikeuskulttuurin kehitystä 1900-luvulla.

Koska ylimmät oikeusasteet ratkaisevat lakien tulkinnan viime kädessä, parlamentaarista valtaa siirtyy tuomioistuimeen, päättelee Kekkonen. Tuomarisoituminen eli tuomioistuinten vahventunut yhteiskunnallinen rooli korostaa oikeuslaitoksen merkitystä.

Kriittisten arvioiden mukaan vallan siirtyminen tuomareille on tuhoisaa demokratian ihanteiden kannalta. Kekkonen näkee kehityksen kuitenkin vahvistaneen oikeusvaltiota eritoten siksi, että ihmisoikeusperiaatteet ovat saaneet entistä enemmän jalansijaa oikeudenkäytössä. Tuomioistuinten rooli on myös voimistunut yhteiskunnallisten konfliktien ratkaisijana, ja oikeudellinen sääntely on tunkeutunut uusille elämänalueille.

Kekkosen lähes 200-sivuinen tutkimus löytyy tuoreesta kirjasta nimeltä Suomen oikeuskulttuurin suuri linja. Se on 4000-jäsenisen Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen satavuotisjuhlateos. Yhdistys perustettiin 22. lokakuuta 1898 Helsingissä nimellä Suomenmielisten juristien klubi.

Oikeudenkäynnin pitää myös näyttää oikeudenmukaiselta

Kekkonen on tutkimuksessaan käynyt läpi suomalaisen oikeuskulttuurin muutosta tällä vuosisadalla. Ihmisoikeusperiaatteet kokivat eurooppalaistumiskehityksen myötä läpimurron oikeuskulttuurissa 1980-luvulla. Tämä on näkynyt kansalaisen oikeusturvan selvänä paranemisena, arvioi Kekkonen. Tästä esimerkkinä on se, että oikeudenkäynnin pitää paitsi olla, niin myös näyttää oikeudenmukaiselta.

Suomen kehitys kohti liberaalista ja demokraattista oikeusvaltiota ja hyvinvointivaltiota on seurannut 20-30 vuotta monien Länsi-Euroopan maiden jäljessä. Nyt tuo ero näyttää Kekkosen mukaan kuroutuneen umpeen. Suomen lainsäädäntö kasvoi merkittävästi Euroopan unioniin liittymisen myötä tulleilla EY-laeilla.

Kekkonen ei tutkimuksessaan löytänyt varsinaista oikeuskulttuurin suurta linjaa, mutta hänen mukaansa tietyt säännönmukaisuudet ovat luonteenomaisia. Suuria oikeudellisia hankkeita pohditaan pitkään, mutta kun ne päätetään toteuttaa, aikataulu on nopea. Kekkonen pitää myönteisenä oikeuden joustavaa sopeutumista yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Hallinto Venäjän vallan ajalta

Suomen oikeuskulttuurin juuret voidaan paikantaa sydänkeskiajalle Ruotsin vallan ajalle. Askeleet kohti liberaalista oikeusvaltiota otettiin 1700-luvun loppupuolella, kun elinkeinon harjoittamisen oikeutta laajennettiin ja talonpoikaisomistusta vahvistettiin. Itsevaltaisen Venäjän osana Suomea hallittiin keskitetyn mallin mukaan, mikä vahvisti tradition juurtumista suomalaiseen hallintokulttuuriin.

Yksittäisistä tapahtumista vuoden 1918 sisällissota on eniten vaikuttanut Suomen oikeuskulttuurin muodostumiseen. Ankarissa valtiorikosoikeuksissa etäännyttiin kauas oikeusvaltion ihanteista. Toisen maailmansodan jälkeinen sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli niin ikään ongelmallinen. Sen läpivieminen voidaan kuitenkin nähdä "pienimmän pahan" politiikan toteuttamisena, päättelee Kekkonen. Sodan jälkeen demokratia laajeni, kun kaikki mielipidesuunnat saivat yhtäläiset toimintamahdollisuudet.

Vasta 1960-luvulla oikeusolot alkoivat modernisoitua, ja 1960-70-luvuilla kontrollipolitiikkaa lievennettiin selvästi. Rikollisten rangaistuksia alennettiin, ja vankimäärä onkin pudonnut jatkuvasti. Tavallisen kansalaisen asemaa parannettiin kuluttajana ja erilaisten palveluiden käyttäjänä. 1970-luvun öljykriisin myötä politiikka muuttui professori Kekkosen mukaan talousvetoiseksi. Aikaisemmin kehitystä "ohjannut" lainsäätäjä muuttuikin "seurailijaksi", kun talousongelmat eivät jättäneet vaihtoehtoja.
(STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme