Mainos
Mainos

Turvakoteihin paenneet palaavat usein uhkaavan puolison luokse – "Ihminen voi olla niin alhaalla, ettei uskalla lähteä"

Turvakoti Helsingin Haagassa on ulkoisesti kuin mikä tahansa sitä ympäröivistä asuin- tai toimistotaloista. Muista matalista kerrostaloista sen erottavat ulko-ovea vartioivat turvakamerat ja turvakotilaatta seinässä. 

Sisällä tunnelma on rauhallinen, suorastaan seesteinen ja aavistuksen toimistomainen. Huone, jossa turvakotiarjesta keskustelemme, on kalustettu vaalealla puulla yksinkertaisen käytännöllisesti. Mikään ei viittaa siihen, että täällä majoitetaan ihmisiä, joilla on liian vaikeaa omassa kodissaan.

Pääkaupungin turvakoti ry:n Haagan toimipisteessa on 11 asiakashuonetta yksin ja lasten kanssa tulevien käyttöön. Vastaava sosiaalityöntekijä Minna Remes-Sievänen kertoo, että suurin osa turvakotiin saapuvista tulee lasten kanssa, mutta yksin tulevien naisten määrä on kasvussa.

Turvakotiin saavutaan silloin, kun tilanne kotona käy kestämättömäksi. Yksi vaatimus kuitenkin on, ainakin periaatteessa:

– Vaatimuksena on perheen lähisuhdeväkivalta tai sen uhka. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pystyä todistamaan, Remes-Sievänen sanoo.

– Me uskomme, mitä asiakas meille kertoo, vahvistaa Turvakoti Haagan vastaava ohjaaja Maijukka Pietilä.

Turvakotiasiakkaan kokema väkivalta tai sen uhka voi olla henkistä tai ruumiillista. Turvakotityöntekijöiden mukaan stereotyyppistä asiakasta tai tilannetta ei ole.

– Turvakotimaailmassa on sellainen erikoisuus, että varsinaisia trendejä ei voi vetää. Voi kuitenkin olla, että turvakotiin lähdetään herkemmin, jos perheessä on pieni lapsi. Silloin tilannetta ei ehkä yritetä kestää niin pitkään lapsen takia, Minna Remes-Sievänen kertoo.

Helpottaa päästä suljettujen ovien taakse

Haagan turvakodissa on paikalla vähintään yksi kriisityöntekijä ympäri vuorokauden.

Ehkä yllättäen useimmiten turvakotiin tullaan suunnitellusti ja päiväsaikaan.

– Tilanteet eivät ole niin raflaavia kuin voisi kuvitella. Puhelimessa on saatettu tehdä jo turvasuunnitelma: kun mies lähtee töihin, vaimo tulee turvakotiin, Remes-Sievänen kuvaa.

Pääkaupungin turvakodit ry:n Haagan yksikössä keskimääräinen turvakotijakso kestää kolmesta viikosta kuukauteen.

– Hoidamme turvakodeissa myös käytännön asioita. Tehdää asunto- ja toimeentulohakemuksia esimerkiksi, ja ollaan yhdessä yhteydessä sosiaalityöntekijöihin. Asiakkaiden kanssa käydään keskusteluja tilanteen selvittämiseksi sekä etukäteen sovittuna että spontaanisti, Pietilä sanoo.

Moni turvakotiin omaa elämäänsä paennut palaa kotiinsa saman puolison luokse.

– Noin kolmasosa turvakotiin tulleista palaa kotiin samaan suhteeseen. Ja vuositasolla parikymmentä prosenttia asiakkaista on sellaisia, jotka ovat olleet turvakodissa aiemminkin. Isoin syy on se, että halutaan uskoa, että tästä voi tulla jotain. Toinen on voinut luvata muuttua, Remes-Sievänen sanoo.

Remes-Sieväsen ja Pietilän mukaan ei ole ollenkaan selvää, etteikö perhe-elämä voisi vielä toimia tai että suhde ei olisi pelastettavissa enää sen jälkeen, kun toinen osapuoli, useimmiten nainen, on paennut turvakotiin.

–  Suhteessa voi olla vielä hyviä asioita. Voi olla, että suurin osa siitä on äärimmäisen hyvää, mutta jotkut puolison toimintatavat ovat sellaiset, jotka toinen kokee väkivaltaisiksi. Mutta puoliso voi herätä tilanteeseen ja ymmärtää, että on käytetty henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Joku saattaa esimerkiksi kokea hyvinkin väkivaltaisena sen, että hänet on työnnetty pois tieltä, Remes-Sievänen kuvaa.

Huonoon suhteeseen palataan myös siksi, että siitä ei pystytä syystä tai toisesta irtautumaan.

– Ihminen voi olla niin alhaalla, ettei jaksa tai uskalla lähteä. Tai henkilö on riippuvainen toisesta osapuolesta, esimerkkinä pienet lapset, taloudelliset kysymykset ja ulkomaalaisten osalta myös kielikysymykset, Remes-Sievänen sanoo.

– Myös ydinperheajatus voi vaikuttaa. Ajatellaan, että lapsella kuuluu olla isä ja äiti ja pidetään perhettä pystyssä lasten takia. 

Monelle pitkään jatkunutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa kokenut ihminen on myös niin tottunut siihen, että väkivallasta on tullut osa normaalia elämää.

– Jos väkivalta on kestänyt pitkään, siitä irrottautuminen on vaikeaa. Erityisesti, jos väkivalta on kestänyt vuosikymmeniä ja sitä on ollut useissa suhteissa tai ehkä jopa lapsuudessa, Pietilä toteaa.

– Silloin väkivalta on sen uhrille normaali olotila. Ja silloin keskusteluissa pitää avata tilanne ja kysyä, että ymmärrätkö itse, että sinulla ei ole omia mielipiteitä vaan teet vain kuten toinen käskee, Remes-Sievänen lisää.

Perheen asiat pidetään perheen sisällä

Haagan turvakodissa korostetaan, että kenenkään ei pitäisi jäädä yksi kotiin miettimään, onko väkivalta tai sen uhka tarpeeksi voimakasta. Avun hakemista estävät myös häpeä sekä epäonnistumisen ja kelvottomuuden tunne.

– Väkivaltakin voi olla sellaista, että se kehittyy pikkuhiljaa. Ihmiset sokeutuvat, he tottuvat ja sopeutuvat hyvinkin poikkeaviinkin tilanteisiin, Pietilä sanoo.

– Ihminen on selviytyjä. Hän voi ajatella, ettei perheen asioista saa puhua muille: "Kyllä tässä nyt pitää pärjätä ja perheen asiat perheen sisällä".

Myös pelko viranomaisten puuttumisesta tilanteeseen voi pelottaa.

– Monella on pelko, että lastensuojelu voi viedä lapset, jos tullaan turvakotiin. Mutta lastensuojelussa nimenomaan ajatellaan, että tällä tavalla olet tehnyt asialle jotain ja yrittänyt parantaa tilannetta, Pietilä toteaa.

Monelle myös kulissit ovat tärkeitä ja se, mitä muut ajattelevat.

– Esimerkiksi eilen asiakas sanoi, ettei ollut koskaan soittanut poliisia kotiinsa, koska hän ei halunnut naapureiden näkevän, että heidän perheeseensä tuli poliisi. Mutta oli toinenkin syy, ja se oli se, että hän ei halunnut häiritä naapureita, Remes-Sievänen kertoo.

Lähtiessä ryhti ja ilme ovat muuttuneet

Mistä tällainen kärsimyksestä jo normaalin olotilan kehittänyt uhri sitten saa voivat hakea apua?

– Laukaisijana saattaa olla joku yksittäinen tapahtuma. Esimerkiksi ensimmäinen fyysinen teko sen jälkeen, kun henkinen väkivalta ja alistaminen on voinut jatkua vuosia, Remes-Sievänen sanoo.

– Tai joku muu kriisi, esimerkiksi pettäminen, joka saa tekemään sen päätöksen, että nyt riittää. Syynä voivat olla myös lapset: kokee, että lapset ovat reagoineet tilanteeseen tai heihin on kohdistunut väkivaltaa. Joskus myös jo aikuinen lapsi saattaa puuttua asian ja voimia muutokseen tulee sitä kautta, Pietilä listaa.

Työ turvakodissa on henkilökunnan mukaan hyvin laaja-alaista mutta palkitsevaa.

– Sosiaalihuollon kentällä olemme siinä mielessä parhaasta päästä, että asiakkaan kanssa on helppo päästä käyntiin. He haluavat kertoa tilanteestaan, saada apua ja pohtia, miten päästään eteenpäin, Remes-Sievänen vertaa.

– Ja täältä lähtiessään ihmiset ovat paljon paremmassa kunnossa, ryhti ja ilme ovat muuttuneet. He ovat kiitollisia ja suurin osa kokee tulleensa autetuksi, Pietilä lisää.

Lapset tietävät usein enemmän kuin luullaan

Mitä ihmiset täällä ollessaan tekevät?

– Suurin osa haluaa takaisin normaaliin arkeen mahdollisimman nopeasti. He menevät esimerkiksi töihin. Erityisesti lapsille on tärkeää palata rutiineihin kuten kouluun ja harrastuksiin, Remes-Sievänen kuvaa.

Lapsista pitävät huolta erityiset lapsityöntekijät, jotka käyvät tilannetta läpi lapsille sopivin keinoin. Lasten kanssa käsitellään leikin kautta, piirtämällä ja kuvakorteilla sitä, mitä kotona on tapahtunut. Teinien kanssa asioista voidaan jo keskustella.

Remes-Sieväsen mukaan vanhemmat kuvittelevat usein virheellisesti, että lapsi ei ole tietoinen siitä, mitä kotona tapahtuu.

– Lapsella on usein hyvin paljon ja pitkältä ajalta tietoa siitä, mitä on tapahtunut, vaikka vanhempi usein kuvittelee, ettei lapsi ole tiennyt mitään. Aikuiselle tämä voi tulla yllätyksenä ja tämäkin asia täytyy käydä läpi myös aikuisen kanssa.

– Suurin osa aikuisista on hyvin tietoisia siitä, miten väkivalta vaikuttaa lapsiin, eivätkä he ehkä ole edes uskaltaneet ajatella sitä, tietävätkö lapset vai eivät. Kun he sitten kuulevat lasten kertomuksen siitä, miksi he ovat täällä ja ymmärtävät, että lapsi on tiennyt, se menee tunteisiin. Silloin viimeistään aikuinenkin usein ymmärtää, että nyt täytyy tehdä jotain.

Turvakodin ajatuksena ei ole olla piilossa. Henkilökunta neuvookin ilmoittamaan olinpaikan ja myös puhelinnumeron keskustelemista varten.

– Me ohjaamme aina asiakasta siihen, että he kertoisivat missä ovat, laittaisivat vaikka tekstiviestin. Erityisesti jos mukana on lapsia, koska vanhemmalla on oikeus tietää, missä lapsi on. Tänne voi antaa myös puhelinnumeron, että voi soittaa, Remes-Sievänen sanoo.

Ympärivuorokautiset päivystävät puhelimet turvakoteihin:

Kommentoi

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot