Mainos
Mainos

Työministeri Lindströmin kolumni: Nollatuntisopimukset reiluiksi sekä työntekijälle että työnantajalle – nyt toinen sitoutuu, toinen ei

Tänään eduskunnassa lähetekeskustelussa on hallituksen lakiesitys, jolla pyritään ratkaisemaan nollatuntisopimuksiin ja muihin vaihtelevan työajan sopimuksiin liittyviä ongelmia – ensimmäistä kertaa Suomen historiassa. Näiden sopimusten käytölle on nyt tarkoitus luoda reilut pelisäännöt, kirjoittaa työministeri Jari Lindström (sin.) nettikolumnissaan.

Esityksellä on myös oma liittymäkohtansa aktiivimalliin. Reilujen pelisääntöjen säätäminen nollatuntisopimusten käyttöön oli nimittäin yksi kohta niin sanottua kymmenen kohdan työllisyyslistaa, jota hallitus on sopinut yhtenä kokonaisuutena edistävänsä ja jonka yhtenä osana myös aktiivimalli on.

Ay-liike on jo pitkään toivonut rajoituksia nollatuntisopimusten käyttöön, mutta Elinkeinoelämän keskusliiton vastustuksen takia eivät aiemmat hallitukset ole viety asiaa eteenpäin.

Ei EK nykyistäkään esitystä kannata, mutta samalla tapaa kuin hallitus on aktiivimallia vienyt eteenpäin ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta, olemme me EK:n vastustuksesta huolimatta vieneet nollatuntisopimuksille pelisääntöjä säätävää lainsäädäntöä eteenpäin.

Nollatuntisopimuksissa toinen sitoutuu, toinen ei

Nollatuntisopimuksiin liittyy usein negatiivinen vire. Monesti kritiikin kärki on se, että tällaisilla sopimuksilla työnantajat pääsevät tilanteeseen, jossa työntekijä sitoutuu ottamaan työtä tarvittaessa täydet 40 tuntia viikossa kun taas työnantaja ei sitoudu mihinkään.

Sairausajan palkkaa ei makseta ja työnantaja voi milloin tahansa lopullisesti lopettaa työn tarjoamisen ilman, että varsinaisesti mitään konkreettista irtisanomispäätöstä tehdään. Lisäksi työntekijän mahdollisuudet ennakoida työvuorojaan ovat heikot.

Se, että nollatuntisopimuksia saatetaan käyttää myös työsuhdeturvan kiertämiseen, nostaa esille kysymyksen, ovatko nollatuntisopimukset oikeasti niin tarpeellisia, että ne on syytä lainsäädännössä sallia. Julkisuudessa kuulekin usein esitettäväksi, että nollatuntisopimukset pitäisi kieltää kokonaan.

Nollatuntisopimuksille on myös tarvetta

Kuten usein on, todellisuus ei ole näin yksioikoinen.

Kuvitellaanpa vaikkapa yrittäjää, joka tekee itse kaiken työn. Suuremmat tilaukset tai urakat voivat kuitenkin ajoittain aiheuttaa ruuhkahuippuja siten, etteivät yrittäjän omat voimat tahdo yksin riittää. Lisäksi tällainen yrittäjä voi esimerkiksi joskus olla sairauden takia työkyvytön siinä missä työntekijäkin.

Kysymys kuuluu: Millä keinoilla yrittäjä voi tällaisia satunnaisia työvoimatarpeita kattaa? Selväähän lienee, että kun työtä ei ole jatkuvasti tarjolla, hän ei voi tarjota toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta kiinteällä työajalla.

Jos tällaista vaadittaisiin, työsopimus jäisi syntymättä ja työtunnit tarjoamatta, eikä tämä voi missään nimessä olla työntekijänkään etu.

Tarpeen pitää olla "aito ja hyväksyttävä"

Voi toki olla, että tietyillä aloilla nollatuntisopimusten käyttöä voi olla tarvetta säädellä nyt esitettyä lakia tarkemmin.

Onkin täysin mahdollista työehtosopimusten kautta säädellä nollatuntisopimusten käyttöä edelleen, joten työmarkkinaosapuolet voivat halutessaan sopia tarkemmista tiettyä alaa koskevista pelisäännöistä. Hallituksen esittämän lainsäädännön yksi tarkoitus onkin toimia eräänlaisena pohjaesityksenä kaikille toimialoille.

Lakiesityksessä siis sallittaisiin nollatuntisopimusten ja muiden vaihtelevan työajan sopimusten käyttö silloin, kun sellaiseen on aito hyväksyttävä tarve.

Mutta samaan aikaan turvattaisiin työntekijän asema. Nollatuntisopimuksia ei saisi käyttää, jos työvoimatarve on kiinteä. Jos työnantajan tarkoituksena on teettää työtä säännöllisesti esimerkiksi 30 tuntia viikossa, vaihtelevan työajan käyttö ei olisi sallittua.

Vaihtelevan työajan kriteerit selvitettävä työntekijälle

Vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle olisi työsuhteen alussa annettava myös selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy sitä vaihtelevaa työvoiman tarvetta, jota varten työntekijä on palkattu.

Tarkoituksena on parantaa työntekijän mahdollisuuksia ennakoida tulevaa. Työntekijän oikeudet sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palkkaan turvataan siten, ettei työnantaja voi yksipuolisin työnjohtotoimin vaikuttaa niiden määrään.

Esimerkiksi sairasajan palkanmaksusta ei voi livetä yksinkertaisesti lopettamalla työtuntien tarjoamisen sairaalle työntekijälle.

Työvuorojen ennakointi paremmaksi

Myös työntekijän mahdollisuuksia ennakoida tulevia työvuoroja parannettaisiin. Esitys sisältää muun muassa muutoksia, jotka korostavat työvuorolistan asemaa.

Lista on laadittava niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista, ja se on annettava vähintään viikkoa ennen sen alkamista. Tällä tavalla työntekijät saisivat tiedon työvuoroistaan nykyistä aikaisemmin.

Nollasopimukset haittaavat työttömyysturvaa

Nykyinen työttömyysturvalaki on monen nollatuntisopimuksella työskentelevän näkökulmasta kohtuuton.

Usein nollatuntisopimuksen irtisanominen on johtanut työttömyysturvan karenssiin, myös siinä tapauksessa kun työtunteja ei ole työntekijälle tarjottu pitkään aikaan.

Myös tähän esitetään parannuksia, jolloin jos työntekijälle ei tosiasiassa ole tarjottu tunteja tai niitä on tarjottu hyvin vähän, voi henkilö irtisanoutua nollatuntisopimuksesta ilman että tällöin työttömyysturvan karenssi laukeaa.

Hallituksen esityksen tavoitteena on siis kaikin puolin reilu peli. Ja nimenomaan reiluja pelisääntöjä hallitus on luvannut ja ne se toteuttaa tällä esityksellä. 

Kirjoittaja on työministeri.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme