Mainos
Mainos

Työttömyysturvan taso ei selitä työttömyyden kasvua

Työttömyysturvan heikentäminen voi vähentää rakenteellista työttömyyttä, mutta se ei selitä työttömyyden voimakasta kasvua. 1990-luvun rakenteellisen työttömyysasteen nousu johtuu suurelta osin tuottavuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä, käy ilmi Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:n selvityksestä.

Tutkimuksessa on käytetty laskentamallia Suomen työmarkkinoista 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin. Selvityksessä ansiosidonnaisen työttömyysturvan laskeminen 60 prosentilla 50 prosenttiin vähentäisi rakenteellista työttömyyttä kaksi prosenttiyksikköä ja lyhentäisi työttömyyden keskimääräistä kestoa noin kolme kuukautta.

Työttömyyskorvauksen maksuajan lyhentäminen 500 päivästä neljänneksellä alentaisi myös työttömyyttä - noin prosenttiyksikön - ja lyhentäisi työttömyysaikaa 1,5 kuukautta. Sosiaalivakuutusmaksujen kahden prosenttiyksikön alennus pienentäisi työttömyysastetta 0,25 prosenttiyksikköä ja lyhentäisi työttömyyden kestoa vajaalla kuukaudella.

Tutkimuksen johtaja Pasi Holm sanoo tuotannon epävarmuuden johtuvan satunnaistekijöistä, kuten taannoin idänkaupan loppumisesta. Kyse on siis asiasta, jolle työnantaja ja työntekijä eivät voi mitään. Epävarmuus yrityksen tulevaisuudesta johtaa siihen, ettei työntekijöitä kannata palkata ainakaan vakituisiin työsuhteisiin. Työntekijä ei puolestaan mielellään ota pätkätyötä vastaan, kun se ei taloudellisesti kannata.

Holm korostaa, että VATT:n tekemä malli on yksi väline, jolla voidaan keskustella työttömyydestä Suomessa - ei kannanotto siitä, mitä pitäisi tehdä.
(STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme