Mainos
Mainos

"Varastetun" auton mukana paloi koko kirjanpito – Vakuutusetsivä paljastaa suomalaisten röyhkeimmät vedätysyritykset

Vakuutusetsivä Christian Rönnbacka on nähnyt ja kuullut kirjaimellisesti kaikki selitykset. Jotkin ihmiset tuppaavat esimerkiksi hukkaamaan aina matkoilla ollessaan kameran ja kannettavan tietokoneen.

Ulkomaanmatkalla äkillisesti alkanutta ripulia saatetaan puolestaan hoidattaa aina samalla lääkärillä, ja korvausta lääkärinpalkkiosta pyydetään useiden tuhansien edestä.

– Ihmiset sairastuvat jo ollessaan saman kuitteja tehtailevan lääkärin lähellä, Rönnbacka naurahtaa MTV Uutisille.

Etsivän mukaan usein tällaisilla lääkäreillä ei ole vastaanotollaan laboratoriotiloja tai röntgeneitä, jotka kuitenkin laskutetaan.

– Kun vastaanotolla käy joku tarkistamassa oikean hintatason, huomataan, että hoidot maksavat vain murto-osan siitä, mitä lääkäri kuittiinsa kirjottaa.

Ikäloppujen autojen arvokin saa toisinaan sievästi sanottuna Lapin lisää, kun asiakkaat kertovat ajokkeja kohdanneista traagisista onnettomuuksista vakuutusyhtiölle.

Rönnbackan mukaan 2000-luvun alussa vakuutusyhtiöt kiinnittivät huomiota useisiin tapauksiin, joissa taloudellisissa vaikeuksissa olleiden yrittäjien autoja varastettiin. Ajokit löytyivät usein palaneina.

Autoissa ilmoitettiin olleen runsaasti tavaraa. Tapausten kruununa oli monesti, että liekit olivat nielleet myös autossa sattumalta olleen koko firman kirjanpidon.

– Sieltä ei jäänyt mappien (metallisia) rinkuloitakaan yleensä jäljelle.

Monella poliisitausta

Rönnbacka on juuri julkaissut Kävikö käry? -nimisen kirjan, jossa hän avaa suomalaisten vakuutuspetosten taustoja, esimerkkitapauksia ja tekijöitä mustalla huumorilla höystettynä.

Hän työskenteli vielä 14 vuotta sitten keskusrikospoliisissa. Lainvalvoja päätti kokeilla erään ihmisen suosituksesta vakuutusetsivän työtä, ja samalla tiellä hän on edelleen.

Suomessa ensimmäinen vakuutusetsivä palkattiin vuonna 1972. Nykyisin tutkintaa päätyönään tekeviä etsiviä työskentelee eri vakuutusyhtiöissä reilut kolmekymmentä.

Käytännössä kaikilla heistä on poliisitausta. Tapausten selvittämisessä etsivät hyödyntävät laajoja kontaktiverkostoja. Apua he saavat muun muassa viranomaisilta ja eri alojen asiantuntijoilta.

– Pointtina ei ole, että tietäisin kaikesta kaiken vaan, että tiedän jonkun, joka voi selvittää minulle ihmisen taustat tunneissa tai muutamassa päivässä.

Etsivät käyttävät myös klassisia salapoliisikeinoja, kuten epäiltyjen tarkkailua ja varjostamista.

Usein huomio kiinnittyy henkilöihin, joille sattuu poikkeuksellisen paljon vahinkoja

Tilaisuus voi tehdä varkaan

Christian Rönnbackan mukaan tyypillistä vakuutusyhtiötä huijaavaa asiakasta ei ole. Käytännössä kuka tahansa voi olla altis kiusaukselle.

– Sellainen ihminen joka kiikuttaa löytämänsä lompakonkin satavarmasti poliisille. Sitten kun tulee ajatus tai mahdollisuus laittaa vahinkoilmoitukseen lisää tai jopa keksiä, ei epäröidä hetkeäkään.

Usein vakuutusyhtiön huomio kiinnittyy henkilöihin, joille sattuu poikkeuksellisen paljon vahinkoja tai jokin muu seikka esimerkiksi tapahtuman kuvauksessa saa yhtiön epäilemään kertomusta.

Rönnbackan mukaan paras konsti herättää epäilykset on muuttua salailevaksi, jos vakuutusyhtiö pyytää asiakkaalta esimerkiksi lisäselvitystä. Myös muistikatkokset voivat saada hälytyskellot soimaan.

– Jos on kirjannut ilmoituksen lauantaina aamuyöllä ja joku soittaa (vakuutusyhtiöstä) viikkojen kuluttua, et aina muista mitä olet siihen laittanut. Jos jokin on tapahtunut oikeasti, pystyt kevyesti käymään asian läpi lyhyelläkin varoajalla.

Vilunkipelillä pitkät seuraamukset

Rönnbackan mukaan vuosittain 5–10 prosenttiin vahinkoilmoituksista joudutaan tekemään lisäselvityksiä, joihin vakuutusetsivät osallistuvat. Hänen kirjassaan todetaan, että vakuutuspetoksilla saatu hyöty liikkuu vuosittain kymmenien, ehkä jopa sadan miljoonan, euron tuntumassa.

Yli puolet tutkittavista tapauksista liittyy autoihin. Perusteettomien vakuutuskorvausten kulut maksavat viime kädessä kaikki vakuutuksenottajat.

– Vakuutusyhtiöstä on muodostunut joillekuille kasvoton lypsylehmä, jota veivataan kunnes utareet menevät solmuun, Rönnbacka kuvailee kirjassaan.

Vakuutusyhtiötä petkuttaneet merkitään yhteiseen väärinkäytösrekisteriin. Tämä estää käytännössä vapaaehtoisten vakuutusten myöntämisen niin kauan, kun merkintä on voimassa. Merkintä voidaan tehdä heti, kun tutkintapyyntö poliisille on tehty.

Vilppimerkintä pysyy rekisterissä viisi vuotta, ellei poliisi päätä lopettaa tutkintaa, syyttäjä jätä syyttämättä tai oikeus totea epäiltyä syyttömäksi.

Rönnbacka arvioi, että jokaisen vakuutusetsivän työn tuloksena kymmenisen ihmistä joutuu vuosittain käräjille. Tämä on hänen mukaansa jäävuoren huippu.

Oikeudenkäynti on viimeinen keino. Asiakkaalle saatetaan hienotunteisesti tarjota mahdollisuutta esimerkiksi korjata korvaushakemukseen kirjatun omaisuuden määrää.

Rönnbacka kertoo, että monesti asiakas voi alkaa muistamaan omaisuudena arvon paremmin, kun tältä aletaan kysellä asiasta.

– Sellaisissa tapauksissa kun meillä on valmiina hyvät todisteet käsissä, harmittaa kun asiakas ei enää voi perääntyä. Silloin toivoisi että rehellisyys voittaisi ja asiakas ottaisi tarjotun katumuskortin vastaan.

Rönnbacka muistuttaa, että väärinkäytöksistä huolimatta valtaosa asiakkaista on kuitenkin rehtiä väkeä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme