Mainos
Mainos

Verinen oksennus pysäytti vuosien viina- ja huumekierteen – Hassisen Koneen Jussista tuli päihdeterapeutti: "Alkoholistin ei pidä parantua kunnon ihmiseksi, vaan omaksi itsekseen"

Muun muassa Hassisen kone -yhtyeestä tutun Jussi Kinnusen 8-vuotiaasta alkanut läträäminen viinan ja muiden huumeiden kanssa päättyi veriseen oksennukseen Intian Goassa 34-vuotiaana. Kaiken järjen mukaan Kinnusen olisi pitänyt tuolloin vuonna 1997 kuolla maksatulehdukseensa, mutta hän selvisi, käänsi elämänsä ympäri ja on jo vuosia auttanut kohtalotovereitaan päihdeterapeuttina.

– En olisi tällainen ilman niitä kokemuksia. Tavallaan niistä voi olla kiitollinenkin. Mutta sitä polkua ei voi suositella kenellekään, kemiallisesta riippuvuudesta on todella vaikea palata, Jussi Kinnunen, nyt 55, kertoo MTV Uutisille.

Oman tarinansa osia Kinnunen on kertonut jo monille nykyisille asiakkailleen, mutta laajemmin yksityiskohdat tulevat esiin tuoreessa Elina Järven ja Olga PoppiuksenElämäni ennen kuolemaa -kirjassa. Päihteillä hän kertoo lääkinneensä lapsuutensa traumoja sekä koko psyykettään.

– Pelkäsin kuvaa narkkareista, koska sellaiseksi en missään tapauksessa halunnut tulla. En tiedostanut olevani jo sekä alkoholisti että narkomaani.

Parasta on tanssi aamuyölle selvin päin

Maattuaan kolme päivää Meilahden sairaalassa Goan matkan jälkeen lääkärit tulivat onnittelemaan, että Kinnunen selviää hengissä alkoholimaksatulehduksesta, johon yli joka toinen kuolee kuukauden sisällä sairastumisesta.

Kinnunen oli ollut jo lukuisissa päihdekuntoutuksissa ja toivonut parantumistaan, mutta vasta elimistön todellinen prakaaminen pysäytti miehen.

– Silloin letkuissa maatessa tajusi järjen tasolla, mistä oli selvinnyt, mutta vasta vuosia myöhemmin ymmärsi, että olisin maksan hajoamisen lisäksi voinut kuolla myös verensyöksyihin. Ruokatorveni oli haavoja täynnä, Kinnunen kertoo.

Alkoholismin hoidossa ensimmäiset kuukaudet olivat kriittisimmät. Kinnunen selvisi parista kuukaudesta. Ensimmäiset pahat vieroitusoireet tulivat puolen vuoden kohdalla ja yhdet vielä kaksi vuotta raitistumisesta.

– Vasta viiden vuoden jälkeen aloin tosissani haluta raittiutta. Vasta silloin tunsin kokonaisvaltaisesti, ettei elämä ole vain juomatta selviytymistä vaan elämänlaatu on paljon parempaa, Kinnunen toteaa kirjassa.

Yhtenä voimakkaimpana kokemuksenaan Kinnunen kuvailee kirjassa, kuinka hän eräänä yönä juhlissa tanssi vapautuneesti aamuviiteen – selvin päin.

– Mä olen aina ollut perso hyvälle ololle enkä halua pilata sitä jollakin päihteellä. Ne asiat, mitä mä päihteistä luulin saavani ja sainkin jossain kohdassa, niin ne on mahdollista saavuttaa ilman päihteitä vahvempana.

"Se, että voisi käyttää turvallisesti päihteitä, on vähän niin kuin valkoisen miehen blues. OK mulle, jos joku sitä tavoittelee, mutta mä tiedän, että voi olla jotain huomattavasti parempaa."

"Riippuvuus valitsi kaverini"

1980-luvun alussa Kinnunen oli bändeineen julkisessa valokeilassa. Juhlia ja juhlajuomaa riitti, vaikka Hassisen Koneen keikat Kinnusen mukaan hoidettiin pääasiassa "streittinä", selvin päin.

Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen basistina taival oli sen sijaan huomattavasti kosteampi. Illan juopottelusta noustiin soittokuntoon seuraavana päivänä amfetamiinilla.

Ennen raitistumistaan synkeimmät juoppoputkensa Kinnunen vietti eristäytyneenä omaan huoneeseensa. Syömättä saattoi mennä viikko, ja juomiseen tuli taukoa vain, jotta kellertäviin silmänvalkuaisiin saatiin taas häivähdys valkoista väriä.

– Tuolloin omissa piireissä pidettiin hienona ja mahtavana, kun vetää itsensä tärviölle. Ainakin jotkut häiriintyneet, kuten minä itse, pitivät sitä jotenkin ihannoitavana.

Kinnunen ei silti pidä muusikkoutta tai muusikkopiirejä sinänsä syynä päihdekierteeseen.

– Päihderiippuvuus sai aikaiseksi sen, miten valitsin kaverini. Tai itse asiassa riippuvuus valitsi puolestani siltä kantilta, mahdollistaako se päihteidenkäyttöni vai ei. Sellaiset ihmiset, jotka eivät käyttäneet päihteitä samankaltaisesti kuin itse, olivat myrkkyä, koska se nosti näkyväksi suhteellisen epänormaalin oman päihteidenkäytön.

Häpeä hoitaa addiktiotaan on hälvennyt

Oman, vuosia jatkuneen terapian jälkeen Kinnunen alkoi kiinnostua terapiasta myös omana urana. Hän kouluttautui päihdeterapeutiksi ja työskentelee nyt oman BM-klinikkansa lisäksi myös Eiran sairaalassa. Asiakkaina käy myös nuoremman polven muusikoita ja muita taiteilijoita. Enää heroiinin vetäminen ei näytä olevan muodikasta.

– Kilpailu on kovempaa, soittajat koko ajan parempia. Näyttäisi olevan ihan terve linja, että jos joku ei hoida keikkojaan kunnialla, niin sitten se on kenkää.

Vaikka Kinnusen vastaanotolle tulee toisia muusikkoja, hän ei koe tilannetta niin, että katsoisi itseään peiliin 25 vuoden taakse.

– Kunnallisella puolella valitetaan, että asiakkaat ovat vieläkin huonommassa kunnossa kuin aiemmin. Minun kohdallani hoitoihin tullaan ehkä varhaisemmin, mikä on hyvä. Asiakkaat ovat vielä kiinni työelämässä ja asiat ovat vielä hyvin.

Tarpeeksi pientä syytä hoitaa päihdeongelmaa ei nimittäin ole.

– Stigma ja häpeä aiheen ympäriltä on hälventynyt huomattavasti. Jotkut tulevat yhden harmittavan mokan takia. Toisilla voi olla useita yrityksiä takana. Moni käy vain tsekkaamassa tilanteensa, millaiselta riskit näyttävät.

Kinnunen muistuttaa, että monilla on virhekäsityksiä alkoholismin hoidosta. Tarkoitus ei ole tehdä parannusta, vaan parantua.

– Tässä ei ole todellakaan ole tarkoitus tulla kunnon ihmiseksi, vaan omaksi itsekseen, mitä ikinä se onkin.

Seksuaalisuus solmussa

Kinnunen kertoo itse rakentaneensa päihteiden avulla mielikuvaa siitä, millainen ihmisen tulee olla, että se saa rakkautta ja tulee hyväksytyksi.

– Kuntoutuksessa aluksi voi tulla olo, että tässä nyt parannutaan ja taustalla on toikkarointia, mitä ei halua toistaa. Mutta kun mennään oikeasti syvempiin vesiin, niin silloin ihminen alkaa kelata, mitä hän haluaa omalta elämältään. Mistä ihminen nauttii, Kinnunen jatkaa.

Tuolloin etenkin moni mies saattaa huomata olevansa solmussa tunne-elämänsä mutta myös seksuaalisuutensa kanssa.

– Seksuaalisuudessa on hirveä määrä kaikkia myyttejä ja uskomuksia. Lehdistä saadaan lisää vettä myllyyn, saatetaan kuvitella, että on jokin yleinen normaali seksuaalisuus, kun jokaisella on ihan oma seksuaalisuutensa, Kinnunen muistuttaa.

Kirjassa Kinnunen kertoo selvittäneensä oman seksuaalisuutensa saloja tantran avulla viime vuosina.

– Tantraharjoituksissa on ok rakastua koko ajan. Vaikka jokaiseen pariinsa, jonka kanssa harjoituksia tekee. Se tuntuu tervehdyttävältä, koska olen niin suuren osan elämästäni joutunut pienentämään itseäni, Kinnunen kertoo kirjassa.

Kiljua 8-vuotiaana, teinivuodet täynnä rikoksia ja rettelöintiä

Pienentäminen alkoi jo lapsena, jolloin hän piti itseään ongelmatapauksena allergioineen ja muine tauteineen. Kinnunen kiittää muusikko-isäänsä musiikin tuomisesta elämäänsä, mutta kokee, että olisi kaivannut isäänsä tukemaan ja kannustamaan enemmän.

Lahdessa hän päätyi pahoille teille – ensikänni kotona isoveljen kiljulla 8-vuotiaana, mittavasti rötöstelyjä jo ala-asteella ja jo ennen 15-vuotispäivää auto- ja mökkimurtoja, sekä myymälävarkauksia.

Joensuun muuton jälkeen Kinnunen jäi rikosjenginsä kanssa kiinni.

– Jälkeenpäin ajateltuna oli helvetin hyvä asia, että poliisit pelottelivat minut silloin ihan huolella.

Tuloksena oli 2,5 vuoden ehdollinen tuomio ja kriminaalihommat jäivät tyystin taakse - juuri ennen suurmenestystä Hassisen Koneen kanssa.

Pettynyt poika uhkaili juoppoisäänsä aseella

Sekoilu päihteiden kanssa vaikutti luonnollisesti Kinnusen lähipiiriin. Ryyppyputken keskellä Kinnunen teki mielestään kaikkensa, ettei hänen poikansa olisi joutunut kärsimään isänsä teoista, mutta se ei ollut mahdollista.

Kun Kinnunen petti lupauksensa lähteä poikansa kanssa Linnanmäelle, poika uhkaili isäänsä kuula-aseella, koska oli niin pettynyt. Kun poika tuli pyytämään isältään 50 markkaa ruokarahaksi, isä syyti 10-vuotiaalle satoja markkoja omaa syyllisyyttään lieventääkseen. "Ota sä nyt nää lapset", Kinnunen sai sanoa useita kertoja ex-vaimolleen, kun huomasi jälleen ratkenneensa.

– Lapsi voi kuvitella, että he olisivat vastuussa vanhempiensa juomisesta. Se on fantasia, että he voisivat jotenkin hallita sitä. Mutta se on ihan se ja sama, miten ne käyttäytyy, sillä ei ole ollut mitään tekemistä vanhemman juomisen kanssa.

Kun Kinnunen alkoi kuntoutua, hänen poikansa alkoi oireilla.

– Siitä monet vanhemmat huolestuu, että lapsi on tullut ihan umpihulluksi. Mitä nyt tapahtuu? Vanhempi lähtee raitistumaan, niin silloin lapsen pahoinvoinnille on tilaa tulla näkyväksi.

Menneiden vatvominen ei paranna

Vanhat töppäilyt on puhuttu pojan kanssa halki, anteeksi on pyydetty ja saatu. Traumat isänsä kanssa Kinnunen sai kuntoon terapiassa, mutta ei kokenut tarpeelliseksi käydä menneitä läpi isänsä kanssa ennen isän kuolemaa vuonna 2003.

– En tiedä, mikä (nuoruudessani) olisi voinut olla toisin. Jossain kohdin tuntui siltä, että jos oma faija olisi kyennyt olemaan enemmän henkisesti läsnä. En silti syytä häntä yhtään mistään. Meitä isättömiä poikia ja tyttöjä on aika monia, kun on painettu duunia ja niskassa ovat omat probleemat, ylisukupolviset selvittämättömät traumat.

– Jokainen aikuinen ihminen on tänä päivänä kuitenkin vastuullinen omista tunteistaan ja ajatuksistaan. En näe toipujan kannalta hoidollisesti järkevänä, eteenpäin päästäkseen, alkaa setviä esimerkiksi 30 vuotta vanhoja juttuja niiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet siinä osallisena. Ihmiset eivät ole enää samoja ja jokainen muistaa asiat omalla tavallaan.

Väärintulkittu rappio

"Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Antaudu sinäkin suosiolla taikka anna meidän olla".

Hassisen Koneen ulkoiselle olemukselle Rappiolla-hitti tuntui poikkeuksellisen osuvalta. Mutta yhtye kypsyi aikoinaan kappaleen esittämiseen, sillä se tulkittiin pelkäksi ryyppäämisen ylistysveisuksi. Kinnusen mielestä "Rappiolla" on yksi väärintulkituimmista kappaleista.

– Sen lopullinen viesti on loppujen lopuksi aika hippi. Moni on unohtanut, kuinka tärkeä sana "jos" siinä on. "Jos rappio on sitä että rakastaa, ottaa hetkestä kiinni eikä tahdo tappaa."

Onnellinen mies

Nyt Kinnunen myöntää olevansa ylpeästi raitis hippi ja hörhö. Ja 15 vuoden tauon jälkeen on alkanut syntyä myös uutta omia sanoituksia.

– Edellinen soololevy tuli vuonna 2002. Oma kirjoittaminen oli raitistumisen jälkeen sellaista itseterapointia ja angstia, että kypsyin siihen. Viime keväänä tyhjän paperin kammo helpotti.

Kinnusen mukaan Suomessa on helppoa kirjoittaa kurjista ja synkistä aiheista. Mutta hiljattain julkaistun Kinnusen uuden sinkun nimi on "Onnellinen mies".

– Saattaa tuntua aluksi aika pinnalliselta ja kevyeltä, kun on rämpinyt syvissä vesissä. En tiedä, pelkäsikö siinä katu-uskottavuuden menettämistä tai jotain. Nyt tuntuu, että kaikki on mennyt, jos oli mitään menetettäväksi, Kinnunen naurahtaa.

Sen verran tosissaan Kinnunen soolouransa suhteen on, että Jussi Kinnunen ja Sydänenergiaa -triolle hankittiin keikkamyyjäkin. Päihdeterapeutin työlle se tuonee rentouttavaa vastapainoa. Elina Järven Elämäni ennen kuolemaa -kirjan tiimoilta Kinnusta voi kuulla myös Helsingin Kirjamessuilla 29. lokakuuta.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme