Mainos
Mainos

Video: MTV alokkaiden kanssa Kiikalan märässä ja pimeässä metsässä – näin siellä pärjätään

Sadat nuoret miehet kyyhöttävät Kiikalan märässä ja pilkkopimeässä metsässä ja puhdistavat rynnäkkökivääreitä.

Taisteluharjoitukset ja ammunnat ovat juuri päättyneet. Nyt puhdistetaan aseet ja valmistaudutaan seuraaviin tehtäviin.

Päivärytmi on tiukka ja nukkuminen usein vähäistä.

– Suoritamme sotilaan perustutkintoa. Siihen kuuluu kaikennäköistä syöksymistä ja taisteluharjoituksia, partiossa liikkumista, paukuilla ampumista, kuvaa 19-vuotias Emil Lohikoski.

– Kyllähän tässä on öisin vartiovuoroja. Olet kolme tuntia jossain vaiheessa hereillä, joko poterossa tai tässä teltan ulkopuolella. Siinä tulee tietysti aika katkonaista unta. Tässä tulee ulkoiltua paljon ja koko ajan ollaan liikkeessä. Varmaan uni maistuu kun kotiin pääsee, Lohikoski nauraa.

Herätys on yleensä kuudelta ja nukkumaanmeno kymmeneltä.

– Yleensä herätään kuudelta. Siinä on viisi minuuttia aikaa tulla ulos teltasta ja varustus päälle, ja sitten on harjoituksia ja käydään aamiaisella. Sen jälkeen alkaa ohjelma.

– Mennään taisteluharjoituksiin ja ollaan melkein koko päivä siellä. Kahdentoista aikaan lounastetaan ja viiden aikaan syödään päivällinen. Silloin on jo ihan pimeää. Sen jälkeen tehdään valmistelut yötä varten ja jaetaan päivystysvuorot, luettelee 19-vuotias alokas Arttu Leppänen.

– Kaksi henkilöä on aina poterossa vahtimassa. Olemme kaivaneet noin metri 60 senttiä syviä kuoppia, kolme sellaista, ja tehneet makuupoteroita. Yksi on lähivartiossa ja vartioi tätä meidän telttaa ja heittää kamiinaan klapeja jotta se pysyy lämpimänä, Leppänen kertoo.

– Tämä päivä ollut aika rankka, jouduttiin näitä hiljaisia hälytyksiä harjoittelemaan, ryömimään ja konttaamaan tuonne poteroille asti, Leppänen kuvailee.

Raskaimpia ovat kuitenkin yöt ja unenpuute.

– Kymmenen aikaan esimerkiksi mennään nukkumaan ja nukahdetaan siinä puoli yhdentoista aikaan. Sitten kaveri tulee herättämään vaikka kahden aikaan vartioon ja siitä kahdesta viiteen ollaan vartioimassa. Sen jälkeen kerkeää vajaan tunnin nukkumaan.

"Mieluisaa hommaa"

Fyysisestä rankkuudesta huolimatta kokemus on ollut Arttu Leppäsen mielestä hyvä.

- Mukavinta on ollut se että on ollut hyvät kelit ja aika mieluisaa hommaa on ollut. On ollut mukava porukka, eikä ole ollut liian raskasta. Ja on saatu ampua niillä paukkupatruunoilla, Leppänen hymähtää.

24-vuotias Mikael Amose on ehtinyt olla armeijan leivissä neljä viikkoa. Motivaatio on toistaiseksi pitänyt hyvin.

– Tässä tehdään tärkeää työtä kuitenkin, hän toteaa.

Moni alokkaista mainitsee vaikeimmaksi asiaksi pimeyden. Lamppujen käyttö on monissa tilanteissa kielletty.

– Siihen pimeyteen on ollut vähän vaikea tottua. Tässä on vielä talviaika, eikä lamppua oikein voida käyttää. Tästä huolimatta on ollut monia tosi kivojakin tilanteita ja kaikki nämä samaan aikaan aloittaneet alokkaat on tosi hyviä tyyppejä, ne pitää mielen korkealla, Amose sanoo.  

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme