Mainos
Mainos

Virpi Hämeen-Anttila: Railo

(Otava)

Virpi Hämeen-Anttilan uutuutta Railoa lähestyin kuin vanhaa tuttua vaikka Teppo, Inka ja Kukka minulle vieraita olivatkin. Hämeen-Anttilan kirjoissa viehättää tapa miten miehen ja naisen maailmaa, yhteistä ja erillistä kuvataan.

Arjen kuvaus on vahvaa Railossakin. Yrittäjyyden paineet, parisuhteen hiljaiset odotukset olivat todellisia. Muutoinkin kirja on vahvasti arjessa kiinni. Äidin rakkaus ja aina tyttären asettaminen etusijalle, välillä kilveksikin rakoilevaa avioliittoa vastaan.

Hyvä vastaan paha asetelma oli selkeä. Teppo oli niin narsisti, että hänen ajattelunsa ensi ärsytyksen jälkeen rupesi huvittamaan. Mikäs pahempaa kuin meikkitahra kalliissa merkkipaidassa.

Joensuulaisen maalaiselämän kiireettömyys ja pohjoiskarjalan murre viehättivät. Kirjan parissa oli hyvä rentoitua. Kävi juuri niin kuin toivoinkin; ahmin kirjan, kun ensin vauhtiin pääsin.

Kirjaa lukiessa välillä ahdisti, niin surkeasti miehet hommiaan hoitivat. Onneksi Inkalla oli ihanat lähisukulaisensa. Miesten välien selvittely puhdisti lopuksi lukijankin mielen. Muuttuikohan Teppo oikeasti paremmaksi ihmiseksi? Kirja oli helposti luettava, mutta ehkä juonen käänteet helpommin ennakoitavissa kuin kirjailijan aikaisemmissa kirjoissa.

Pari suosikkilausettani Railossa:

" miten mies voi olla mies, jos nainen ei ole nainen" , pohtii Teppo.

" tragedioissa ei syödä kaurapuuroa ", pohtii Inka peruspositiivinen ihminen.

Kirjojen parissa rentoudun ja pakenen arjen kiireitä. Valitettavasti eduskuntatyön ollessa kiivaimmillaan tulee luettua aivan liian vähän. Kommentaattorina lukemiselle järjestyy aikaa. Tämä tekee minulle "työnarkomaanille" tosi hyvää.

Kansanedustaja Mikkeli (kok)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme