Mainos
Mainos

Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen

Arvio: Lenita Toivakka

(Otava)

Odotin innolla uusinta Virpi Hämeen-Anttilan romaania. Tapetinvärisen kauniit kannet saivat odotukseni kirjan tuomasta elämyksestä kasvamaan.

Kirjan päähenkilö on kirjailija, joka yrittää avata menneisyytensä solmuja. Kirjassa vilahtelee kaikenlaisia mielikuvituksellisia persoonia. Tarina kietoutuu päähenkilön yksinäisiin ajatuksiin lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Kirjan tarinaan ja tunnelmaan oli vaikea päästä sisälle. Päähenkilön ajatukset pyörivät oman pään sisällä. Ystävyyttä pohditaan paljon. " Sinusta tuli ystäväni silloin, kun minulla ei ollut ystävää", pohtii päähenkilö.

Kirjan tarina oli hyvin sisäänpäin kääntynyt ja jopa ahdistava. Paikoin tuntui, että kirjailija oli kirjoittanut sen itselleen, ei lukijoille. Yrityksistäni huolimatta en yli 300 sivua luettuani innostunut kirjasta enkä päässyt siihen sisälle". Loppuratkaisu toki avasi kirjan erikoisen tarinan taustan. Ja tuo helpotusta.

Hämeen-Anttilan taitavaa ja kuvailevaa tekstiä on kuitenkin aina ilo lukea. Pidän kovasti hänen aiemmista romaaneistaan. Tämän kirjan tarina ei kuitenkaan minua miellyttänyt.

Kirjojen parissa rentoudun ja pakenen arjen kiireitä. Valitettavasti eduskuntatyön ollessa kiivaimmillaan tulee luettua aivan liian vähän. Kommentaattorina lukemiselle järjestyy aikaa. Tämä tekee minulle "työnarkomaanille" tosi hyvää.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme