Mainos
Mainos

Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni

Suomentanut Ilona Nykyri

(Siltala)

Tunnustan: en pidä odottamisesta, ärsyynnyn turhasta byrokratiasta, liikutun onnesta ja saan raivareita. Kun ajo-oheistan oikealle sanonkin vasemmalle. Tällaisia outoja luonteenpiirteitä löytyy Wolfram Eilenbergerin mukaan vain suomalaisilta naisilta. Entäpä suomalainen mies? Hän ei riitele tai valita. Jos jokin ei hänelle sovi, mies vain ottaa ja lähtee huoneesta, vetäytyy omaan "pömpeliinsä" -kellariin, liiteriin, varastoon. Viimeksi olen nauranut yhtä paljon kirjaa lukiessani, kun käsissäni oli teos ”Terveisiä vittulan jänkälästä”.

Saksalaista vävyä kummastuttavat monet asiat ja hän ilmaisee oivalluksensa uskomattoman hauskasti. Me suomalaiset osaamme todella olla hiljaa. Vuolaista eurooppalaisista erotuksena suomalainen on hiljainen, inhoaa turhanpäiväistä suunpieksentää ja pitää vaikenemista suuressa arvossa. Suomalainen sanoo vain ajatusprosessin tuloksen, ei koskaan prosessia itseään. Pitkään avioliitossa olleiden puolisoiden korkein rakkaudentila on harmonia, jossa ei puhuta enää keskenään lainkaan. Jos on aivan pakko puhua, suomalaiset vastaavat vetämällä henkeä ”juu”. Hieman visaisemman moitteen äärellä sanotaan ”no jo” tai ”höpöhöpö”.

Varsinkin saksalaiset intellektuellit arvostavat alkuperäisiä kaurismäki-tilanteita, kuten pohdiskella synkkänä helmikuisena iltapäivänä humaltuneen suomalaisen yksityisajattelijan kanssa syntyjä syviä savuisessa olutbaarissa.

Suomi on kivunnut "vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa maaseudun haja-asutuksen leimaamasta agraariyhteiskunnasta digitalisoituneen maailman markkinajohtajaksi, mutta silti suomalaiset ovat pysyneet metsä- ja alkuperäiskansana, mahdollisesti Euroopan viimeisenä.”

Me suomalaiset koemme olevamme yksilöitä ja ylpeitä omasta designesta. Eilenberger tunnistaa etelänmatkalla olevan lapsiperheen suomalaiseksi hetkessä. Suomalaisilla on samanlaiset ylävartalopukimet kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Arkikäyttöön poikkiraitapuserot ja edustamiseen paksukankaisia pystyraitapaitoja. Vaatteiden käyttöikä on ainakin 30 vuotta. Marimekon vaatteet ovat vähän kuin Suomen lippu. Samalla kuosilla saa kodinsisustuskankaat, rasiat, astiat ja servietit. Saksalaisesta se on kovin hämmentävää.

Jos on tottunut lukemaan kansainvälisiä sanomalehtiä, kotoinen Helsingin Sanomat saa ihmettelemään, varsinkin sääartikkelit: Suomi tänään ja aamulla. Suomi iltapäivällä ja kolmen päivän sää havainnollisena kuvaennusteena.

Entäpä television ohjelmatarjonta. Tv:stä tulee tekstitettyjä ikivanhoja sarjoja ja eläinfilmejä. Oman lukunsa muodostavat kotimaiset luontodokumentit, kuten Pihan luonnonvaraiset kasvit.

Joskus on hyvä katsoa totuttuja tapoja ”uusien” lasien läpi. Ainakin kirja kertoo, että me suomalaiset olemme todella eksoottista porukkaa ja ylpeitä siitä!

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme