Mainos
Mainos

Zacharias Topelius: Adalmiinan helmi, Graafinen suunnittelu ja kuvitus: Lena Frölander-Ulf

Arvio: Terhi Hyvärinen

Käännös: Asko Sahlberg

(Teos & Söderströms)

Onpa uskomattoman kaunis ja tyylikkäästi toteutettu satukirja tulee heti mieleen, kun saan uudelleen kuvitetun ja käännetyn satusetä Topeliuksen Adalmiinan helmen käteeni. Enkä ole nähnyt vasta kuin kannen.

Lena Frölander-Ulfin tyyli muistuttaa art nouveau -tyyliä, mutta lapsille sopivasti pastellisävyissä. Viimeistelty satuaarre tuo muistumia Alphonse Muchan ja Gustav Klimtin kuvituksista. Muun muassa heitä kuvittaja näkyykin kiittelevän loppusivulla inspiraationsa lähteinä.

On varmasti hyvä, että kuvittaja ja graafinen suunnittelija ovat sama henkilö. Näin sadun väliin on maltettu jättää kokonaisia kuva-aukeamia tarinaa tukemaan ja auttamaan mielikuvitusta vieläkin korkeampaan lentoon.

Itse huokailin ihastuksesta katsellessani pikkutyttönä Rudolf Koivun kuvitusta Adalmiinan helmeen; prinsessan pitkiä kultakutreja, tiaraa ja häikäiseviä asuja.

Aikanaan luin sitten pojalleni vuonna 1990 julkaistua Topeliuksen satuaarteet -teosta, jossa Ulla Vaajakallion kuvitus oli jo turhankin hempeän vaaleanpunaista. Poikaan vetosikin silloin paremmmin Topeliuksen Turun linnan tonttu-ukko tai Sampo Lappalainen.

Mutta nyt satuaarre on tuotu tähän päivää, myös Asko Sahlbergin kääntämän tekstin osalta. Uutuusteoksen suomennos perustuu sadun ensimmäiseen versioon (Adalminas pärla) vuodelta 1856. Silti teksti on nykypäivää. Satu ei edes ala "Olipa kerran", vaan "Kerran olivat kuningas ja kuningatar ja heillä pieni tyttö, kuninkaantyttärenä prinsessaksi kutsuttu."

Tarinahan on tuttu. Prinsessa Adalmiina saa ristiäislahjaksi helmen, joka tekee hänestä kauniin, rikkaan ja älykkään. Iän karttuessa kaikkien jatkuva kehuminen tekee prinsessasta kuitenkin ylpeän, kovasydämisen ja ahneen.

Kun Adalmiina kadottaa helmen, hän muuttuu rumaksi paimentytöksi, mutta saa silloin käyttöönsä toisen haltijakummin kastajaislahjan -nöyrän sydämen. Vähitellen Adalmiinakin ymmärtää, että levollisuus, hyvyys ja rakkaus seuraavat nöyrää sydäntä, eivät kauneutta, kopeutta tai vaurautta.

Pian sydämensivistystä oppinut Adalmiina viettääkin prinsessahäitä ja lopuksi kaikki julistavat: "Kaunis, kaunis on Adalmiinan helmi, mutta paljon kauniimpi on nöyrä sydän!"

Hienoa, että rakastettu ja liikuttava satu on jälleen saatavilla -ja näin sydämellä toteutettuna.

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme