Mainos
Mainos

Zacharias Topelius & Lena Frölander-Ulf: Adalmiinan helmi

Arvio: Pauline Kuusela

(Teos 2012)

Prinsessa Adalmiina saa haltijatarkummiltaan kastajaislahjaksi helmen, joka tekee hänestä päivä päivältä kauniimman, rikkaamman ja viisaamman. Mutta jos hän kadottaa helmen, menettää hän kaiken helmen mukanaan tuoman.

Toinen haltijatarkummi antaa prinsessalle myös lahjan: jos Adalmiina joskus kadottaa helmen, saa hän tilalle nöyrän sydämen. Kuninkaan ja kuningattaren mielestä lahja tuntuu kuitenkin vähäpätöiseltä, kun samalla muuttuisi rumaksi, köyhäksi ja tyhmäksi. Täten varmistaakseen helmen säilymisen, kuningas kiinnityttää sen kruunuun, joka kasvaa prinsessan pään mukana eikä sovi kenellekään muulle kuin hänelle.

Tarjolla olisi siis satu, josta löytyy kuningas ja kuningatar, prinsessa, haltijatarkummit, kaksi kummilahjaa, prinssi ja puoli valtakuntaa, metsämökki ja lähde keskellä metsää. Koossa on täten hyvä kattaus perinteikkään sadun aineksia, mikä ei ole ihme sinällään - onhan kuitenkin kyse Suomen virallisen satusedän Zacharias Topeliuksen tarinasta 1800-luvun loppupuoliskolta.

Ja tarinan opetus on (koska ainahan kunnollisesta vanhan ajan sadusta sellainen löytyy): kannattaa pitää huolta siitä, että kun saa kummilahjaksi helmen, joka tekee omistajansa kauniimmaksi ja viisaammaksi ja rikkaammaksi (ja samalla kaikin puolin ikävämmäksi ihmiseksi) kuin kukaan muu, niin ei sitten mene ja pudota lähteeseen kruunua, johon helmi on kiinnitetty, käydessään vanhemmiltaan salaa linnaa ympäröivässä metsässä. Ja jos helmi nyt kuitenkin joutuu hukkaan, niin kannattaa pitää ainakin huolta siitä, että metsään saapuu prinssi, joka löytää helmen omistajan, joka on siis menettänyt muistinsa ja elää rumana, tyhmänä ja köyhänä paimentyttönä metsämökissä vanhan naisen kanssa. Hyvä on myös pitää huolta siitä, että prinssi mieltyy muistinsa menettäneeseen prinsessaan huolimatta tämän rumuudesta ja köyhyydestä, löytää kruunun helmineen sieltä lähteestä ja vie sen sureville kuninkaalle ja kuningattarelle.

Vielä kun kuningas sitten kuuluttaa pidettävän kruunun sovittajaiset, niin kannattaa pitää huolta siitä, että saapuu paikalle, jotta lopussa saa helmen mukana takaisin kaikki ensimmäisen kummilahjan ominaisuudet, ja saa myös pitää toisen lahjan antaman nöyrän sydämen.

Koska muussa tapauksessa sitä jää iäksi kateisiin keskelle metsää rumana ja köyhänä, vaikkakin nöyrällä sydämellä varustettuna.

Onko selvä?

Adalmiinan helmen kuvitus ja suomennos ovat tuoretta tekoa. Lena Frölander-Ulfin kuvat ovat upeita art nouveau -henkisiä taideteoksia. Omat kolme- ja viisivuotiaat poikani jaksoivat kuunnella sadun alusta loppuun varmasti helpommin juurikin rikkaiden pastellinsävyisten kuvien ansiosta. Nuorempi poikani ihastui erityisesti - ja olisi halunnut hypätä aina suoraan - kuvaan vihaisesta prinsessasta, jossa "sillä on se iso hame".

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme