Mainos

Lukemattomia kirjoja

Mielipiteet

Afrikkalaista absurdia arkipäivää - ehkä...

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet. Gummerus. 2013. 292 s.

Arvio: Janne Hopsu

Guava maistuu ja lapset leikkivät leikkejään. Menoa ei haittaa ympäröivä köyhyys Zimbabwessa. Bulawayon kertomuksen hienous on, että maailman arki ja karuus ovat läsnä lasten kokemusten ja ihmettelyn kautta, eikä hän sorru paasaamiseen tai lässytykseen. Puheenparrellinen kerronta maistuu todellisuudelle olematta ankeaa realismia.

Tarina on uskottava ja hengittävä, koska Bulawayo tietää mistä kirjoittaa. Epäilemättä siihen on vaikuttanut kirjailijan elämänkokemus. Hän muutti Zimbabwesta Yhdysvaltoihin nuorena aikuisena. Kirjassa Kulta-niminen tyttö tekee saman, monikerroksisen matkan.

Lapsen mielikuvitus on vilkas missä tahansa. Leikkien ja leikkimatkojen varrella tapahtuu asioita, jotka vihjaavat että paremminkin voisi kuitenkin olla.

Leikitään aborttileikkejä

Hirttäytyneen naisen pullistunut silmä vaivaa Kultaa. Leikitään aborttileikkiä. Kiinalaiset rakennuttavat paikkakunnalle ostoskeskusta, ja kiinalainen projektijohtaja käyttää paikallisia prostituoituja. Valkoihoiset avustustyöntekijät keskittyvät räpsimään kuvia ryysyisistä lapsista, mitä lapset itse häpeävät. ”…me tajutaan että vaikka ne antaa meille tavaroita ne ei halua koskea meihin eikä halua että me kosketaan niihin.”

Uskonto näkyy vahvasti, ja se toimii myös vallan välikappaleena. Profeetta haluaa 500 yhdysvaltain dollaria, jotta taioillaan saisi Kullan isän paranemaan. Isä oli lähtenyt vuosia aiemmin Etelä-Afrikkaan töihin (kirjassa lähdetään paljon, muualle paremman elämän toivossa), ja on palannut sieltä kuolemansairaana. Hänellä on aids.

Kulta on vihainen isälleen, koska tämä oli ollut kaukomailla ilman että antoi kuulua itsestään. Kullan kaveri Stina on käymässä Kullan kotona. Yhtäkkiä hän tarttuu isän laihaan käteen ja alkaa heiluttaa sitä laulaen. Kulta koskee nyt itsekin isäänsä, toisin kuin aiemmin. ”Isä tuntuu kuivalta puulta mutta sen syvälle painuneet silmät hohtaa outoa valoa ihan kuin se olisi nielaissut auringon.”Rakkaus löytyi isän ja tyttären viimeisinä yhteisinä hetkinä.

"Afrikka afrikkalaisille"

Kulta kavereineen ihmettelevät, miksi vihainen väkijoukko nöyryyttää vanhaa valkoihoista pariskuntaa ja laittaa sen jälkeen heidän kotinsa pirstaleiksi. ”Afrikka afrikkalaisille!”, miehet huutavat. Diktaattori Robert Mugaben masinoimaa väkivaltaa, vaikka sitä kirjailija ei alleviivaa. Maan vaikeasta lähihistoriasta lukijaa muistuttaa pariskunnan kodista löytyvä valokuva, jossa ylistetään rhodesialaisuutta.

Lapset haaveilevat Yhdysvalloista. Se on utopia missä kaikki ovat rikkaita viihdetähtiä.

Kulta muuttaa Fostalina-tätinsä luokse Michiganiin. Aloilleen asettuminen ei ole vaivatonta. Tavisyhdysvaltalaisille kaikki on yhtä ja samaa rutiköyhää, väkivallan runtelemaa Afrikkaa. Kulta saa vastata mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin ja taivasteluihin.

Kulta saa pikku hiljaa kavereita ja varttuu. Hän on luvannut pitää yhteyttä kavereihinsa Zimbabwessa. Vuodet ja tuhansien kilometrien etäisyys tekevät tehtävänsä. Puhelimessa peruskuulumisten vaihtamisen jälkeen ei enää tiedä mistä puhua.

Amerikkalainen unelma

Haaveiden Amerikka ei ole ihan sitä mitä sen piti olla. Michiganissa on kurja sää, talo on homeessa. Tädin mies juo. Kavereiden kanssa ajetaan autolla ja roikutaan vaatekaupoissa, katsotaan nettipornoa (kunnes jäädään kiinni) ja eletään teini-ikää jolloin ei tiedetä mitä oikein ollaan ja mitä tehdään. Merkityksettömyys ja vieraantuminen. Tai niiden tuntu.

Kirjan yksi kerrostuma on kodin merkitys. Koti tunteena, kokemuksena, identiteettinä, ihmisinä ympärillä. Jos on(tai on ollut) monta kotia, mikä niistä on se oikea koti. Nykyäänkin ihmiset lähtevät kotiseudultaan, usein pysyvästi vaikka tarkoitus on olla poissa vain joitakin vuosia.

Kirja ei ole kuitenkaan masentava, etäännyttävä. Se on tarkkasilmäisen, hupaisiakin havaintoja tekevän Kullan kehityskertomus. Elämä on tällaista, ihminen selviää. Eteenpäin, voisi sanoa guavaa syövä teinityttö michiganilaisessa lumihangessa.

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV uutisissa

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot