Mainos
Mainos

Elinkautinen

Mielipiteet

Dekkari ja teema

Vaihteeksi dekkariasiaa.

Aika usein tulee kysymyksiä siitä, mistä keksit dekkareittesi juonet. Tässä hieman selvitystä aiheesta, koska se tuntuu kiinnostavan.

Tärkein tai ainakin ensimmäinen asia tässä kehitystyössä on kirjan teema. Se tarkoittaa siis aihepiiriä, jossa juoni liikkuu. Toisinaan se voi olla aika yksinkertainenkin, kuten ensimmäisen Takamäki-dekkarin poliittinen murha. Joissain kirjoissa teema on ollut laajempikin, kuten terrorismin ilmentyminen Suomessa tai ongelmat poliisin peitetoiminnassa ja todistajansuojelussa.

Juuri ilmestyneessä "Kylmässä Jäljessä" tämä teema on ehkä tähän astisista kirjoista laajin.

Kirja oikeastaan lähtee liikkeelle tavallisen kansalaisen ja virkakoneiston välisestä suhteesta, johon on mielestäni muodostunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana selvästi lisää kitkaa. Tämä on näitä pinnan alla olevia ilmiöitä, jotka eivät oikeastaan näy uutisissa, koska sitä olisi oikeastaan mahdoton käsitellä niissä ainakaan millään yleisellä tai niin tutulla tilastollisella tavalla.

Yksityisyys on Suomessa korostunut Suomessa 90-luvun puolivälistä lähtien, vaikka yksityiselämän käsitettä ei ole koskaan missään määritelty. Se on oikeastaan jätetty jokaisen omaksi tehtäväksi. Yksityisyyden ohella oman edun tavoittelu eli suoraan sanoen itsekkyys on myös selvästi lisääntynyt.

Viranomaiskoneistolle - enkä tarkoita nyt pelkästään poliisia tai oikeuslaitosta - on toisaalta suotu entistä laajempia oikeuksia puuttua kansalaisten elämään. Viranomaiset siis käyttävät entistä suurempaa valtaa tavallisia kansalaisia kohtaan. Kun kansalainen ja koneisto sitten kohtaavat, syntyy ristiriitatilanteita, joissa lähes väistämättä yksittäinen ihminen jää hopeamitalille. Toisaalta vääryyttä kokeneet ihmiset saavat äänensä kuuluville internetin ansiosta paljon paremmin.

Poliisi ja oikeuslaitos edustavat tässä tietysti kontrollissa ääripäätä, koska heillä on mahdollisuus riistää kansalaiselta henkilökohtainen vapaus, joka on perustuslaissa turvatuissa oikeuksissa tärkeimpiä esimerkiksi sananvapauden ja yhdenvertaisuuden ohella.

Kylmä Jälki -dekkarin teema - sen tarkemmin nyt juonta paljastamatta - lähtee siitä, että mitä jos viranomaiset eivät teekään työtään kunnolla. Poliisit, syyttäjät ja tuomarit ovat ihmisiä, ja heilläkin - ainakin joillain - on myös huonot päivänsä. Näyttää myös siltä, että riski näistä huonoista päivistä vain kasvaa, kun lukuisat oikeuselämän tahot ovat viimeisen vuoden-kahden sisällä esittäneet huolensa oikeusturvan toteutumisesta.

Viranomaiskoneisto ei ole suurempi kuin osiensa summa, vaan pikemminkin siellä voi olla heikkoja lenkkejä, jotka romuttavat oikeudenmukaisuuden.

Maailmalla on syyttömiä ihmisiä tuomittu jopa kuolemaan. Suomessa ei onneksi kuolemantuomiota ole, mutta syyttömien tuomitseminen ei ole meilläkään vierasta. Päivittäin hovioikeudet kumoavat käräjäoikeudessa annettuja rangaistuksia ja korkein oikeus voi kumota hovioikeuden tuomion.

Marraskuussa 2002 KKO purki törkeästä ryöstöstä syyttömälle langetetun tuomion. Voi kysyä kuinka paljon Suomessa on vankiloissa syyttömiä? Vastausta ei tiedä kukaan. Jos joku sanoo ettei yhtään niin ei kannata uskoa. Asiasta jää vähintään järkevä epäilys.

Tämä on se ristiriitaa, joka on uuden kirjan perusta.

Tästä tuli nyt jo niin pitkä, että palataan juonenkehittelyyn myöhemmin. Kylmässä jäljessä tarina lähtee siitä, että omasta mielestään syyttömästi tuomittu ja katkeroitunut elinkautisvanki pakenee tilaisuuden tullen.

PS. Lähipäivinä ohjelmassa jalkapallon seuraamista Stadikalla... Tässä linkki viime kesäiseen blogikirjoitukseeni: "Olympiastadion purkuun"

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme