Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Dekkarit, osa 4 - Miten pirussa kirjoitin tällaisenkin lauseen?

Tämä on neljäs osa mtv3.fi/kirjat -sivuston sarjasta, jossa kerron dekkarin kirjoittamisesta.

---

Touko-kesäkuun vaihteessa ilmestyvän "Suljetuin ovin" -romaanin avauskappale kertoo oikeastaan kaiken käsittelystä.

Maaliskuun ensimmäisessä versiossa se oli näin:

“Asianajaja Nea Lind vilkaisi kollegaansa. Nelikymppinen mies oli oikeustalotuttu. He tervehtivät kahvilassa kuten asianajajat yleensä, mutta eivät olleet istuneet samassa pöydässä. Risto Niemellä oli silmälasit, lyhyet tummat hiukset ja harmaa puku.

Kuten jo tämän sarjan ykkösosassa kirjoitin, niin en ollut kovin tyytyväinen tuohon.

Nyt lähes lopullisessa versiossa avauskohtaus on hieman erilainen:

"Mies törkättiin selästä sisään huoneeseen ja pään peittänyt kangashuppu repäistiin pois. Hän haukkasi heti happea. Hupussa oli ollut muutenkin kuumassa säässä vaikea hengittää. Hiki oli liimannut hiukset päälakeen. Automatkalla huppumiestä oli oksettanut, mutta hän oli kestänyt sen. Niukasti.

Huoneessa oli hämärää ja kuuma. Auringonvaloa pääsi sälekaihtimien välistä. Tuulettimen lavat pyörivät laiskasti ja takasivat sen, että tupakansavua oli kaikkialla tasaisesti."

Tässä on tietysti kyse siitä, että alkuun on lisätty tarinan vaatima uusi kohtaus. Tässä prologissa ollaan Bangkokissa. Näin kaukana Takamäki-dekkareissa ei ole aiemmin käytykään. Mutta ei huolta: tämä uusinkin on lähinnä Helsinkiin sijoittuva karu, realistinen poliisiromaani.

Mutta tuo oikeussalikohtaus on mukana edelleen. Nyt se alkaa näin:

"Kaksi miestä erosi olemukseltaan lähes niin paljon kuin oli mahdollista. Asianajaja Risto Niemi istui oikeussalin pöydän takana ryhdikkään huoliteltuna. Tyylikkäästi harmaantuneet hiukset olivat kammattuina, harmaa puku rypytön ja kengät kiillotettu.  Vieressä röhnöttävän Veikko Sandströmin tummat, rasvaiset hiukset olivat sekaisin ja farkut likaiset. Musta teepaita oli revennyt hihansuusta.

Silti Nea Lind tiesi, että kumpi tahansa olisi voinut olla raiskaaja. Se ei ollut ulkonäöstä tai olemuksesta kiinni."

Nämä esimerkit oikeastaan tiivistävät sen mistä käsittelyvaiheessa on todella kysymys. Se ei ole vain kirjoitusvirheiden tai pilkun paikkojen etsintää, vaan oikeasti tarinan ja tekstin toimivuuden analysointia.

Osan teen siitä itse, mutta apuna on myös puolenkymmentä ns. esilukijaa. Kaikilta tulee arvokkaita kommentteja siitä mikä toimii, mikä kangertaa. Ja näitä sitten korjataan. Ei kuitenkaan kaikkea, koska toisinaan nämä kommentitkin ovat ristiriitaisia. Päätösvalta pysyy kirjailijalla. Tietysti.

Oman käsittelyvaiheen kohteet voi tiivistää näin:

1) Henkilöiden motiivit

Omassa mielessäni ne ovat selvät, mutta ymmärtääkö lukija ne tekstistä. Pitääkö jotain selventää tai kärjistää, ehkä kirjottaa uusia kohtauksia? Tässä koelukijat ovat korvaamattomia.

2) Loogiset virheet

Joskus kirjoittaessa yksityiskohdat saattavat unohtua tai muuttua. Alussa henkilö on ajanut sinisellä hiacella, mutta myöhemmässä kohtauksessa parkissa onkin vihreä.  Samoin nimissä voi olla virheitä.

3) Kömpelöt tai huonot lauseet

Esimerkki alla.

Versiossa 1: "Mies parkkeerasi pakettiauton. Hän oli etsinyt parempaa jenkkipakua, vaikkapa Chevy Vania, mutta yksikään autokauppias ei ollut tarjonnut Ducatosta yhdeksää sataa euroa enempää."

Nykyversio: "Mies parkkeerasi vanhan ruosteisen pakettiautonsa rapun kupeeseen. Hän oli etsinyt jenkkipakua, vaikkapa Chevy Vania, mutta yksikään autokauppias ei ollut tarjonnut Ducatosta yhdeksää sataa euroa enempää."

4) Turhat kuvaukset 

Erityisesti loppupuolen toiminnallisista kohtauksista niitä on syytä karsia. Esimerkki:

Alkuperäisessä versiossa olin kirjoittanut näin:

"Helsingin ja Turun välillä oli tie jo 1300-luvulla. Alunperin se oli postireitti Atlantin rannikolta Norjan Bergenistä Pietariin, mutta 1700-luvulla siitä tuli Kuninkaantie. Kruunun määräyksellä kievareiden piti huolehtia maksavien asiakkaiden kuljetuksesta seuraavaan määränpäähän parinkymmenen kilometrin päähän.

Moottoritiellä tämä entinen päivämatka taittui noin kymmenessä minuutissa. Moottoritiekin oli ollut pitkä projekti. Sen alkuosan, vanhan Tarvontien rakentaminen aloitettiin vuonna 1956 ja viimeinen osa valmistui 2009. Vajaan sadanseitsemänkymmenen kilometrin moottoritien rakentamiseen kului 53 vuotta.

Skoda ajoi tunnelin läpi reilussa minuutissa."

Lopullisessa tämä on tiivistetty muotoon:

"Koko Helsinki-Turku -moottoritien rakentaminen oli vienyt 53 vuotta."

Tällä kertaa kohtaus ei tarvitse laajempaa kuvausta, vaikka tuollaiset yksityiskohdat sinänsä ovatkin tavallaan mielenkiintoisia.

5) Lyönti- ja muut ns. helpot virheet.

Niitä korjattava joka välissä. Kaikki pitää ottaa heti pois. Nämä ovat kummallisia juttuja. Vaikka kymmenen ihmistä lukee tekstin, niin silti sinne jää joku lyöntivirhe.

Uskon, että se johtuu siitä, että ihmisen aivot ovat kehittyneet ymmärtämään sanan, vaikka siinä olisi kirjoitusvirhe. Näin noita vaan kaikesta huolellisuudesta huolimatta vai jää. Mitä helpompi ja yksinkertaisempi sana, niin sitä todennäköisemmin virhettä ei huomata.

Viimeisen silauksen tekstille antaa lopuksi vielä kustantajan käsittely.

Ja vielä.

Kaikkiaan koneelta löytyy nyt kymmenen eri versiota kirjasta korjausten jäljiltä. Osassa on käsitelty oikeastaan kaikkia lukuja, parissa vain yhtä-kahta lukua. Olennaista on kuitenkin se, että kaikki vaiheet on tallennettu ja tarvittaessa paluu vanhaankin on mahdollista.

Tässä käsittelyvaiheessa - ja tämä pätee myös kirjoitusvaiheeseen - jokainen versio on syytä tallentaa tietysti omalle koneelle, mutta myös lähettää omaan ulkoiseen sähköpostiin ja tallentaa muistitikulle. Näin yllättävät tietokonehäiriöt eivät aiheuta turhaa stressiä.

Veikkaisin, että teksti on valmis viikon päästä eli huhtikuun puolivälissä. Palataan seuraavassa vaiheessa kanteen.

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme