Mainos
Mainos

Lukemattomia kirjoja

Mielipiteet

Katujätkän mediakritiikki

Harri Nykänen: Likainen Harri - 20 vuotta Erkon renkinä (Docendo 2015)

Helsingin Sanomien entisen rikostoimittajan Harri Nykäsen muistelmat ovat villiä luettavaa. Nykänen sai vuonna 2001 potkut Hesarista 20 vuoden uran jälkeen paljastettuaan Nelosen suorassa lähetyksessä asian, joka oli totta. Miehen ura alkoi aikoinaan sanan mukaisesti montun pohjalta.

Parikymppisenä katutyömiehenä Nykänen mietti räntäsateessa kuopassa, että muutakin voisi elämällään tehdä. Laajasalon opiston viestinnän opintojen jälkeen Nykänen singahti suoraan Hesarin kesätoimittajaksi – ja loppu on historiaa.

Nykänen kertoi Nelosen suorassa lähetyksessä, että Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde ahdistelee naisia firmassaan. Matti Ahteen tenniskaverin, Hesarin päätoimittajan Janne Virkkusen pinna paloi ja Nykänen sai lähteä, hyvillä korvauksilla. Pian Ahde sai potkut Veikkauksesta, koska ahdistelut vahvistuivat. Ahde puolisoineen vannoi kostoa Nykäselle. Sitä ei koskaan tullut. Ahde keksi myöhemmin omasta päästään tarinoita, joissa Nykänen olisi pahoitellut.

Totta kai Nykänen kaivoi verta nenästään. Hän kaivoi sitä jo monta kertaa aiemmin. Useasti juttujen kohteet haastoivat hänet oikeuteen. Hesari tuomittiin yhden kerran miljoonakorvauksiin alioikeudessa (nk. nostokone-juttu), mutta hovioikeus vapautti lehden eikä korkeimpaan tullut valituslupaa. Ei siis yhtään tuomiota.

Ahde-jutulla Nykänen haki lopulta ulospääsyä Erkon renkituvasta, vaikka hän ihailikin suuresti Aatos Erkkoa, tuota mystistä jumalhahmoa. Nykäsen velat oli maksettu ja tulot kirjailijana suuremmat kuin Sanomilta.

***

Nykäsen mukaan rikostoimittaja ei ole onnistunut ammatissaan, jos ei kertaakaan tule haastetta käräjille. Hänen mediakritiikkinsä on muutenkin riemukasta luettavaa. Kuinka moni toimittaja vaihtaa aamuisin töihin tullessaan miellyttävät sisäsandaalit ja hipsuttelee päivät läpi koskematta tikullakaan hankaliin asioihin. Pääasia on, että miellyttää – ulkomaailmaa ja pomojaan. Elämän merkki on se, että peili huurtuu, kun siihen hengittää.

Asia joka ehkäpä eniten Nykästä kismittää, on suomalaisen median johdon marjastelu herrojen kanssa. Veikkaus ylläpiti aikoinaan arkistoa journalistipomoista, joita se kyyditti säännöllisesti Lapin kelomökeille juhlimaan. Hyvin suuri olikin se mediapomojen armada, joka hyökkäsi Nykästä vastaan ahde-jutussa. Kaveria suojeltiin, vaikka Veikkauksen hallitus antoi Ahteelle potkut – eikä Ahde koskaan nostanut mitään juttua potkuistaan.

Pahin räksyttäjä oli Iltalehden Aarno Laitinen, jonka elämäntyö on haukkua kollegojaan niistä töistä, joita ei itse viitsi tehdä. Iltalehti maksoi Nykäselle sovitteluna tuhansien eurojen korvaukset Laitisen perättömistä kirjoituksista.

***

Nykäsen kirja on värikäs kattaus suomalaisen rötöstelyn historiaa. Monet pitkän linjan rikolliset ovat Nykäselle – ja näköjään koko alalle poliisit mukaan lukien – kiusallisessa määrin sankareita. Pahimpia kriminaaleja ovat mediapomot, poliitikot ja virkamiehet. Rikolliset ovat vaihtoehtoisen elämäntavan valinneita ihmisiä, kuin keitä tahansa meistä. Isokenkäiset ovat selkärangattomia lahjusten ottajia.

Ja tokihan henkirikoksiakin tehneen pankkiryöstäjä Ugi Kukkamaan tai pornokauppias Tom Sjöbergin tarinoissa on enemmän hehkua kuin nolon Ahteen tai vaikkapa veijariduon Olavi J. Mattila Jaakko Pajula. Ministeri ja Kelan pääjohtaja puuhastelivat työantajiensa rahoilla kuin universumin omistajat 1970-luvulla.

Kaksikon hillittömin tapaus sattui Hotelli Tornissa jo 1970-luvun lopulla. Juttu piiloteltiin, mutta Nykänen kaivoi todelliset tapahtumat esiin myöhemmin. Mattila Pajula varasivat hotellista kabinetin ”seminaariin”, jotta Pajula sai suojan vierailuilleen hotellissa asuneen rouvan luokse. Rouvan mies sai tietää ja järjesti muilutuksen kaksikolle. Syntyi käsikähmä, joka päätyi julkisuuteen ”terroristisena hyökkäyksenä”. Poliisikin osallistui tapauksen peittelyyn.

***

Harri Nykänen on kirjoittanut katujätkän muistelmat ja sellaista on tekstikin. Tarinat vyöryvät sitä tahtia, että kustannustoimittaja ei ole kulmille ehtinyt, kun tätä kirjaa on naputettu. Kirjan kyydissä istuu kuin vuoristoradassa. Olkoon sitten KBG väillä KGP tai sanajärjestys mitä sattuu.

Rosoisuudestaan huolimatta – ja myös juuri siksi teoksen soisi olevan pakollista luettavaa kaikille journalisteiksi aikoville, varsinkin ammattikorkeakouluissa. Journalismi ei ole laitteita ja moniosaamista, vaan loputonta uteliaisuutta maailmaa kohtaan. Joskus mopo lähtee käsistä, mutta silloin pomon pitää hillitä yhäti kannustavasti. Nykäselle pomo näytti ovea.

Kari Pyrhönen

Kirjoittaja on toimittaja MTV Uutisissa

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme